Thaimaa päivä 6/20: Chiang Rai - White temple ja Black house

Pakkasin repun ja lähdin aamiaisen jälkeen bussiasemalle tsekkaamaan miten pääsen alueen kenties kuuluisimpaan nähtävyyteen White templeen. Infotiskin työntekijät olivat joka kerta siellä käydessäni tosi avuliaita ja oikea bussi löytyi helposti ja bussissa rahastaja vinkkasi missä kohtaa piti jäädä pois kyydistä. Ostin tosi sympaattisesta tienvarsikahvilasta jääkahvin ja palasin sinne vielä lähtiessäkin.

White temple on siis vähän erilainen temppeli, moderni ja monien mielestä monimerkityksinen. Itse en jaksanut niin syvällisesti pohtia aihetta vaan lähinnä ihastelin kaunista paikkaa ja räpsin kuvia. Varsinaisen temppelin sisällä ei saanut kuvata joten se teidän täytyy käydä itse tsekkaamassa 😉

Paikallinen wc missä oli myös paperia, muuten 10kpl nessupaketit ja puhdistusliinat on ollut melkein joka vessassa tarpeen!

Kierroksen jälkeen kävin lounaalla ja yritin löytää kyytiä Black houseen luullen suurimman osan kiertävän molemmat paikat, myöhemmin selvisi, että Black housesta ei tiedä kovinkaan moni (edes paikallinen) joten siksi en kyytiä sinne löytänyt. Päivä oli helteinen ja meinasi jo alkaa heikottaa kunnes vihdoin saapui songthaew jonka kyydissä pääsin bussiasemalle. Selvitin millä bussilla pääsen Black houseen ja kävin tunnin ajan hostellilla keräämässä voimia. Mietin jopa Black housen väliin jättämistä mutta onneksi en sitä tehnyt, koska paikka teki muhun vaikutuksen! Menin sisään ja poistuin vahingossa takakautta joten en maksanut 80 bahtin pääsymaksua (anteeksi!).

Odottelin bussia takaisin tien varressa varmaan tunnin (pakko myöntää, että alkoi jo vähän epätoivo iskeä ja heikotus iskeä, olin syönyt huonosti, ollut auringossa ja liikkunut koko päivän). Pääsin kuin pääsinkin takaisin bussiasemalle, kävin hakemassa intialaista ruokaa ja menin huoneeseen syömään ja valmistelemaan seuraavan päivän matkaa Chiang Maihin.

Thaimaa päivä 5/20: Bangkok-Chiang Rai

Lento Bangkokista Don Mueangin lentokentältä Chiang Raihin lähti vähän myöhässä mikä oli hyvä koska myöhässä olin minäkin (pari muuta juoksi paikalle paniikissa vielä mun jälkeen ja oli hauska seurata sitä kohellusta ja paniikkia mikä itellä oli just hetki sitten 😂). Google maps antoi väärät ohjeet kentälle pääsyyn joten paikallinen ystävä oli kultaakin kalliimpi!

Chiang rain lentokenttä oli pieni ja ulkona oli tiski josta tilattiin taksi ja kerrottiin hinta pyydettyyn osoitteeseen. Ei tarvinnut siis vängätä hinnasta tai pelätä huijausta.

Ensivaikutelma Tourist Inn -hostellista oli ok mutta huone vaihtoehtoja esiteltäessä hirvitti. Olin varannut tuulettimellisen huoneen 450bahtia/yö mutta sen huoneen kylppäri haisi kamalalle. Satasen lisähintaan sain ilmastoinnillisen huoneen alakerrasta missä ei haissut mutta oli törkyistä ja lakanat ja pyyhkeet täynnä tahroja. 

Myös aamiaiseen petyin koska sitä oli kovasti kehuttu. Hostellin yhteydessä piti olla leipomo ja siitä saada aamulla tuoretta sämpylää mikä ei kyllä pitänyt paikkaansa.

Ekana iltana kävin tsekkaan lähiympäristön temppeleitä ja muita nähtävyyksiä. Pimeä tuli taas nopeasti ja kuudelta oli jo pilkkopimeetä. Bangkokin jälkeen olin mahdollisesti jopa hieman shokissa ja masentunut koska Chiang Rain kadut oli tosi hiljaisia! Pelotti ensimmäistä kertaa reissun aikana.

Löysin edullisen ruokapaikan, söin ja ajattelin palata sen jälkeen hostellille...

...kunnes lähdin seuraamaan yhtä kiinnostavan näköistä turistia ajatuksena nähdä missä kaikki on, ja se paikka löytyi, nimittäin sunnuntai-illan Walking street!

Ostin muutaman mekon ja housut vaikka ei pitänyt ostaa mitään, niitä on kyllä tullut käytettyä jo useampaan otteeseen eli ei ollut turha ostos! Maistoin myös kehuttua kookosjätskiä, ei ollut tässä paikassa kovin kummoista, Chiang maissa söin parempaa. Sitten tyytyväisenä löydöistä hostellille nukkumaan!

Thaimaa päivä 4/20: Ayutthaya

Neljäntenä päivänä sitten lähdettiin huonekaverin kanssa Ayutthayaan eli Thaimaan ensimmäisen pääkaupungin temppeleiden raunioille. Pieni kaupunki saarella on edelleen elinvoimainen ja temppeleiden rauniot koristavat joka päiväistä arkea saarelaisten elämässä.

Bangkokista Ayutthayaan pääsee junalla (Hua Lamphongin metropysäkille ja siellä juna-asemalle, liput noin 30 bahtia/suunta). Matkustimme halvimmassa luokassa mikä oli ok, läpiveto pelasi ja ruokaa ja juomaa myytiin vähän väliä eri myyjien toimesta. Ayutthayassa kannattaa seurata muita turisteja tai etsiä poikkikatu, missä vuokrataan polkupyöriä ja kävellä kadun päähän, mistä löytyy veneyhteys saarelle (5 bahtia/hlö). Pyörä kannattaa vuokrata vastarannalla, jotta ei tarvitse maksaa pyörän venematkaa eikä roudata sitä mukana.

Henkilökohtaisesti vaikuttavimpia paikkoja olivat ne, missä ei ollut juurikaan muita turisteja.

Syötiin katukeittiöstä, kokki kysyi otanko fried ricen ja kerto Lakkylle, että tilaan sen aina kun käyn siellä 👀 

Yksi kuuluisimmista ja ruuhkaisimmista temppeliraunioista, nimeä en enää muista:

Me liikuttiin Ayutthayassa polkupyörillä, päivävuokra oli 50 bahtia (vähän yli euron). Nähtävää oli paljon mutta mielestäni yksi päivä riitti hyvin niiden paikkojen näkemiseen mitä halusinkin nähdä (kannattaa vähän suunnitella reittiä etukäteen).

Ennen paluujunaa käytiin vielä juomassa epäilyttävät, kuumat soijajuomat ja syömässä kunnon ateriat mukavassa paikassa muutama kymmenen metriä laiturista asemalla päin.

Juna-asemalla oli illalla tiivis tunnelma!

Suosittelen päiväretkeä Bangkokista Ayutthayaan! Nähtävää riitti eikä hinta päätä huimannut: juna 2x30baht, lautat 2x5baht, pyörävuokra 50baht, temppelisisäänpääsy 50baht, vessamaksuja ehkä 10baht, safkat noin 100baht=280baht eli reilu 7€ “pakollisia” kuluja.

Thaimaa päivä 3/20: Bangkok

Kolmantena päivänä oli tarkoitus lähteä Ayutthayaan mutta huonekaveri ei ollut edellispäivän kahvinjuomisen takia unta juurikaan joten siirrettiin se seuraavalle päivälle ja mä lähdin yksin seikkaileen Bangkokin keskustaan ajatuksena tsekata joitain tärkeimmistä nähtävyyksistä. Kaupunki on valtavampi kuin osasin kuvitella, asukkaita about saman verran kuin Suomessa yhteensä! Tekemistä olis siis riittänyt pitkäksi aikaa ja tykästyin kyllä kaupunkiin ennakkovaroitteluista huolimatta.

BST (Bangkok Skytrain) ja MRT (Mass Route Transportation tai jotain sinne päin) eli metro on helppoja ja skootterin jälkeen nopeimpia tapoja liikkua paikasta toiseen. Taksit, bussit ja tuk tukit juuttuu ruuhkiin ja parinkymmenen kilometrin matka voi kestää yli tunnin (kannattaa huomioida esim. siirtyessä lentokentälle!). BST:llä ja MRT:llä liikkumisen oppii nopeasti ja avuksi on laadittu myös useita puhelinsovelluksia, jotka on ladattavissa ilmaiseksi (esim. Bangkok MRT, Next station, City Rail Map). Lisäksi takseja ja muita varten sekä hinnan sopimiseksi etukäteen kannattaa ladata Grab, jolla tilaa kulkuneuvon sitä tarvitessaan. Etukäteistilaus ei ole mahdollista vaan tilaus lähtee samantien.

Seikkailin ympäriinsä BST:llä ja kävellen ja menin lopulta syömään paikkaan missä oli wifi, jotta mulle selviäis mihin suuntaan oon oikein menossa 😅

Nähtävyyksien kannalta paras pysäkki on National Stadium.

National Stadiumin BTS-pysäkin luona on yksi suosituimmista ostoskeskuksista ja siitä on kävelymatka Jim Thompson Houseen missä kiersin vain ulkona ja sisätiloissa olleen ilmaisen näyttely.

Matkalla näin upean parvekepuutarhan!

Otin kadunkulmasta alle skootterin kuskeineen ja menin Wat Saketiin, missä vierähtikin varmaan pari tuntia koska paikka oli lumoava!

Temppelin ulkopuolella hyppäsin taas mopon kyytiin ja menin Wat Suthatthepwararamiin (sisäänpääsymaksu/lahjoitus 100bahtia).

Temppelivierailun jälkeen kävelin vieressä olevan ison ja kauniin, tosi monipuolisen puiston läpi etsimään Corrections Museumia. Myöhemmin selvisi, että museo oli muutettu kyseiseksi puistoksi! 

Olin jo aika puhki tässä kohtaa paljosta kävelystä ja kellokin oli jo paljon, joten otin taas mopokyydin Hua Lamphongin metroasemalle ja suuntasin nälkäisenä tuttuun Pier 21:seen ja sitten hostellille.