Hyvää mieltä hyvänmielenpurkista!

Uusi vuosi on alkanut töissä aika haipakassa tahdissa ja siihen on perustyön lisäksi sisältynyt mm. uudistuneen organisaation uusien toimintatapojen opettelua, kokeilua ja suunnittelua, uuteen työhuoneeseen totuttelua (vieläkin on laatikollinen tavaroita purkamatta) ja uusien työtekijöiden perehdyttämistä. Hankekin saadaan tässä kunnolla käyntiin pikapuoliin, siitä kerron myöhemmin varmasti lisää! Vaikka tekemistä on enemmän kuin mihin työaika riittää niin fiilis on silti hyvä ja luottavainen. Ainoa asia mikä harmittaa on, että työasioita ei ehdi riittävästi miettiä työajalla joten ne seuraa sitten kotiin ja alitajunta herättää öisin suunnittelemaan tulevia asiakastapaamisia ja miettimään mitä kaikkea jäikään taas tekemättä... Työnohjaaja huomautti just tänä aamuna, että tiedän kyllä hyvin mitä pitäisi tehdä mutta ongelma on miten siirrän sen tiedon käytäntöön... Päätin lähteä liikkeelle pienin konkreettisin askelin, kuten sammuttamalla työkännykän silloin jos joudun tuomaan sen kotiin ja merkitsemällä kalenteriin välittömän asiakastyön lisäksi välilliseen työhön kuluvan ajan (valmistelu, kirjaaminen, tapaamisesta mahdollisesti seuraavat yhteydenotot ja selvittelyt) ja varaamalla aikaa myös tauoille. Onneksi meidän huipputiimi on alkanut pitää myös kahvitaukoja uudessa kahvihuoneessa! Mitä enemmän vietetään aikaa yhdessä ja puhutaan asioista niin sitä mukavampaa töissä on olla. 

Viime vuonna kerroin mun hyvänmielenpurkista, jonka korkki aukes tänään rankan työviikon päätteeksi. Purkki toimi just niin kuin pitikin ja kyllä tuli muuten hyvä mieli ja ihan mahtavia hykerryttäviä muistoja mieleen! Purkin sisältö auttaa jaksamaan vaikka välillä (ja näin pimeällä melkein koko ajan) väsyttääkin ja muistamaan sen, että sillä miten toimin on merkitystä sekä töissä että vapaa-ajalla, sekä minulle itselleni että muille. Purkin sisältö auttoi myös muistamaan elävästi aurinkoiset päivät ja sen kaikkivoipaisuuden tunteen mikä tässä pimeyden aikana on ollut kadoksissa. Ja se tunne tulee taas kunhan jaksaa vielä hetken!! Tällaisina synkempinä hetkinä on hyvä opetella olemaan armollinen itselleen ja muille eikä vaatia enempää kuin mihin on juuri nyt voimavaroja (taas neuvo jonka käytäntöönpaneminen ei olekaan niin yksinkertaista mutta lupaan yrittää!).

Koska en säästä näitä paperilappuja niin kirjoitan joitain niistä tähän koska haluan jakaa ne ja palata niihin myöhemminkin. Voi olla että nää ei aukea kenellekään muulle ja sen takia suosittelenkin jokaista kokeileen omaa purkkia tai löytämään jonkun muun tavan huomioida paremmin pieniä ja isompia asioita, jotka auttaa jaksamaan! Meillä ihmisillä kun on yleisesti tapana jäädä enemmän pyörimään niihin epäonnistumisiin. Ilokseni juuri nyt tällä sekunnilla tajusin, että en edes muista koska olisin viimeksi vellonut itsesäälissä mikä vielä pari vuotta sitten oli lähes arkipäivää! MAHTAVAAAA! Oon niin ylpeä itsestäni! Suurin tekijä tässä on muuten aivan varmasti elämäntapojen muutos eli alkoholin käyttö minimiin, tupakoinnin lopettaminen ja innostuminen urheilusta ja terveellisestä ruokavaliosta.

• Rankat thaikkutreenit, mustelmat ja se, että oon antanut kaikkeni, ihana fiilis.
• Mahtava fiilis Bodyworkers-treenin jälkeen, kaikki annettu.
• KESÄLOMA
• Tentero ja Alexa
• Anteron halipula, ei meinattu päästä lähtemään ulos kun piti vaan halailla
• Anteron kanssa Rullassa, piirreltiin käsi kädessä
• Tätiä vähän väsytti niin Antero yritti nostaa mua ylös lattialta xD

"Sä sanoit silloin että me ei lähdetä täältä ennen kuin tää asia on hoidettu." - asiakas vuoden takaisesta tilanteesta kun olin toisen työntekijän sijaisena, perhe on nyt taas yhdessä

"Hyvä että sä sait täältä työpaikan." - asiakas jota olin tavannut harjoittelijana ollessani vuonna 2014

"Mä opettelin lukeen ja kirjottaan ettei kaikki sun yritykset mee myttyyn." - cp-vammainen asiakas jolle kaikki muut tarjos kurssin sijaan eläkettä

"Terhi on tehnyt tätä työtä mun kanssa koko sydämestään." - em. asiakas 

"Tää on meidän juhla ja te ootte meidän perhe." - pari viikkoa Suomessa asunut perhe kun kysyin miten aiotte juhlia Ramadanin päättymistä

"Meillä oli sua jo ikävä, sä oot meille niin kun äiti ja *naispuolinen työkaveri* on isä." - sama perhe pari viikkoa myöhemmin :D

"Olet loistava." - em. perheen isä näytti mulle Te-toimistossa Google translatella :D

"Iskä toi puhuu arabiaa." "-En usko." - 6v poika isälleen kun olin perhettä vastassa Suomeen tullessa ja käytin mun sen hetkisen arabiankielen sanavaraston (nyt meillä on perheen isän kanssa leikkimielinen kilpailu siitä kumpi oppii ensin kielen)

"Ai se on maisteri, ja se kantoi meidän matkalaukkuja." - em. perheen isä turhaan nolona siitä, että maisteri oli auttanut kantamaan perheen matkalaukkuja

"Kai sä jatkat ens vuonna, se on meidän perheen toive, me voidaan tehdä joku vetoomus kun me ollaan tultu niin hyvin juttuun." - asiakas joka oli kuullut toiselta työntekijältä että mun sijaisuus on päättymässä vuoden vaihteessa

"Kiitos kun sä autat, mua alkaa itkettään." - asiakas, jonka kanssa oltiin taisteltu pitkään ja oikeus vihdoin toteutui ja perhe on nyt yhdessä

"*** tässä moi, X haluaa kutsua sut sen luo syömään lauantaina. Sut ja opettajan." - asiakkaan avustaja soitti ja koska viranomaisena jouduin kieltäytymään kutsusta niin kolmen ruokalajin ateria oli sitten katettuna seuraavalla kotikäynnillä. Meitä oli asiakkaan yksiössä lopulta yli 10 henkeä kun lähin suku ja ystävät kerääntyi paikalle. Tunnelma oli niin lämmin että tuli tippa linssiin. Ja juu, olin kyllä sanonut monta kertaa että viranomaisille ei tarvi tarjota mitään. ;)

Syyrialainen ateria

"Sulla on sellanen persoona ja suuri sydän että sä pärjäisit loistavasti Libanonissa, siellä tarvitaan just sunlaisia tyyppejä." - työkaveri mun haaveista lähteä töihin ulkomaille

"Sä teet niin hyvin tätä työtä." - mentori kun itkettiin yhdessä vaikean tapaamisen jälkeen

"Ala esimieheks, sulla on sitä auktoriteettia." - mentori

"Sä oot saavuttanu sellasen aseman että sua kuunnellaan." - mentori

"Sä oot täällä se asiantuntevin, joku just sano että onhan teillä Terhi." - mentori

"Diplomaattisesti hoidettu palaveri." - esimies kehui vaikean tilanteen puheeksi ottamisen jälkeen

Muistakaa kehua ja arvostaa itseänne ja muita - ja opetella ottamaan myös muiden kehut vastaan! 

Herättelevä harjoitus on myös miettiä miten koki itsensä vaikka 10 vuotta sitten ja miten armollisesti ja myötätuntoisesti silloisen itsensä näkee nyt. 10 vuoden kuluttua todennäköisesti ajattelet samoin tämän hetkisestä itsestäsi joten kannattaa olla armollinen itselleen jo nyt!

Rentouttavaa viikonloppua <3