Toivoa muille stressin kanssa kamppaileville

Tämä viikko on ollut mun oman hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta tärkeä, koska olen vihdoin tavoittanut jotain sellaista, minkä avulla tunnen pystyväni ylittämään viime aikoina vallalla olleet stressin, väsymyksen ja riittämättömyyden tunteet.

Töissä on tällä hetkellä paljon stressitekijöitä organisaatiomuutokseen, työyhteisöön, työn määrään ja sisäilmaongelmiin liittyen ja kun näihin yhdistää vielä omat sisäiset itseen kohdistuvat, aika kohtuuttomat vaatimukset ja pimeän vuodenajan niin kaikki voi kuvitella että ei tässä kovin helposti hyvinvointi lisäänny. Toisaalta on paljon hyvääkin: odotukset tulevalle vuodelle, uusi 50 % hanketyö, hienot työkaverit, yksilötyönohjauksen alkaminen, halu ja mahdollisuus kehittää itseä ja sitä kautta ammatillinen kasvu, onnistumisen kokemukset, perhe ja muut läheiset ihmiset jotka on olemassa ja joiden kanssa haluan olla jatkossa enemmän tekemisissä.

Stressin ollessa pahasti päällä näkökenttä kapeutuu ja hyviä asioita on vaikeampi erottaa kaiken kiireen, paniikin, epätoivon ja vaatimusten seasta. Olin jo hetken ehtinyt ajatella, että olen aika syvällä stressisuossa kunnes tajusin, että mun ympärillähän on sittenkin paljon hyviäkin asioita! Toiveikkuus valtasi tilaa stressiltä ja olo helpotti. Toiveikkuuden palattua työtehtävät tuntui taas kevyemmiltä ja työnilo pienen epävarmuuden jälkeen palasi, toivottavasti entistä ehompana. Sain eilen tehtyä ison kasan rästihommia, joita olin pari viikkoa vältellyt ja pystyin lähtemään ansaitulle neljän päivän vapaalle hyvillä mielin. Nukkumaan mennessä työasiat meinasi puskea ajatuksiin, mutta kärsivällisesti toistin jokaisen ajatuksen kohdalla, että tätä ei tarvitse miettiä juuri nyt, et pysty tekemään asialle mitään ennen ensi viikkoa, et ole nyt töissä... ja mieli tyhjeni! Olin jo unohtanut miltä tuntuu kun mieli on hetken hiljaa! Tiedättekö tunteen ja millä tavoilla saavutatte sen?

Nyt tuntuu, että voin taas suunnata energiaa turhasta stressaamisesta niihin asioihin, joilla on oikeasti merkitystä, kuten läheisten ihmisten kanssa ajan viettämiseen ja itsestä huolehtimiseen. Uupuneena se on aika mahdoton tehtävä.

Mun neuvot stressin kanssa kamppaileville on:

1. Huomaa hyvät asiat! Pidä hetki kirjaa niistä. Joskus tähän pitää ihan keskittyä jos on stressilaput silmillä. Bonusvinkki: sano ja tee hyviä asioita muille, niiden arvo on usein mittaamaton saajalle ja antajalle! Sain juuri itse tällaisen muistutuksen ja siitä tuli tosi hyvä mieli ja paljon voimia tulevaan. Kiitos siitä!

2. Irroittaudu töistä esim. kävelemällä kotiin bussimatkan sijaan. Samalla tulee liikuttua jos ei jaksa lähteä harrastamaan työpäivän jälkeen.

3. Poista aikaa ja energiaa vievät sovellukset puhelimesta! Jätä tarvittaessa myös uutisten lukeminen hetkeksi.

4. Huomaa, että et ole yksin. Miksi aihetta muuten olisi tutkittu niin paljon? Lukusuositus Babette Rothchildin suomennettu teos Apua auttajalle. TED:istä löytyy paljon motivoivia puheita.

5. Kokeile mindfulnessia! Lataa puhelimeen esim. Calm tai Insight Timer tai kokeile ihan vaan olla hetki ja hyväksyä jokainen mieleen tuleva ajatus ohjaten ne lempeästi ja kärsivällisesti vaikka pilven tai joessa kelluvan lehden lailla eteenpäin kuormittamasta mieltä.

6. LEPÄÄ! Sinä tiedät parhaiten, milloin omat voimavarat eivät riitä liikkumiseen tai vaikka siivoamiseen vaan keho ja mieli tarvitsevat aikaa ylivireystilasta palautumiseen. Älä koe huonoa omaatuntoa siitä, että pidät itsestäsi huolta!

7. Ole armollinen, hyväksy myös negatiiviset tunteet ja ajatukset ja muista, että ne eivät ole yhtä kuin sinä! Sinä olet jotain paljon enemmän ja syvällisempää, olet hyvä ja riität juuri sellaisena kuin olet!

8. Koita muuttaa pitäisi -ajattelu voisin -ajatteluksi. "Pitäis siivota tänään" vs. "Voisin siivota tänään"

9. Puhu - vaikka ääneen itsellesi ja parhaassa tapauksessa jollekin, jonka kanssa voit vähän jakaa tilannetta ja ehkä huomata, että kyllä tästä selvitään :)

10. Syö terveellisesti ja jos energia ei riitä ruuanlaittoon niin silti kannattaa pyrkiä valitsemaan vähiten epäterveelliset vaihtoehdot. Mulla oli sellanen vaihe, että en jaksanut tehdä muuta kun pakastekalaa ja ranskalaisia tai couscousia (se on muuten helppo, hyvä ja nopee eikä siinä voi epäonnistua!) mutta nyt tuntuu että on voimavaroja ruuanlaittoon.

11. Hemmottele itseäsi! Parturi, hieroja, kasvohoito, kylpy, jalkakylpy, ravintola, leffailta, leffateatteri, kylpylä, kahvila, pulla, suklaa, hyvä kahvi, hyvä seura, osta kaunis huonekasvi tai kukkia, luovu turhasta tavarasta, lue kirja, käy kirjastossa, väritä värityskirjaa, meditoi, leivo tai tee ruokaa ja nauti lopputuloksesta, naura, katso itseäsi silmiin, ulkoile, lepää. Siinä muutama mulle hyvää mieltä tuottava asia joihin ei välttämättä tarvita muuta kuin halu pitää itsestä huolta.

12. Kuuntele omia tarpeitasi ja toimi niiden hyväksi!

13. Harjoita itsemyötätuntoa ja anna itsellesi lupa epäonnistua.

Näiden haasteiden parissa on oikeastaan turvallista jatkaa tietäen, että on inhimillinen olento ja oikealla tiellä näitä pohtiessa. Pahinta olisi luulla olevansa täydellinen eikä nähdä jatkuvaa ja hienoa mahdollisuutta kehittää itseään! Jakakaa ihmeessä omat vinkkinne! Rentouttavaa viikonloppua kaikille <3 

Tädin rakas ilopilleri :D

Miten voisin paremmin

Olen viime aikoina miettinyt paljon omaa hyvinvointiani ja sitä, millä keinoilla sitä voisi lisätä sitä. Viime kädessä aikuisena ihmisenä olen itse vastuussa omasta hyvinvoinnistani. Tietenkin siihen toivoo saavansa tukea muilta ihmisiltä mutta toisten ihmisten varaan omaa hyvinvointiaan ei voi rakentaa. Esimerkiksi kiitosta hyvin tehdystä työstä ei kannata jäädä odottamaan keneltäkään muulta vaan pitää osata itse kiittää itseään silloin kun on kiitoksen ansainnut (painiskelin asian kanssa taas kerran tällä viikolla ja huippukollegani jakoi noudattamansa toimintatavan "itteäni oon kiittäny ja kiitosta on riittäny"). Itsensä kiittämisen sijaan usein tuntuu olevan helpompaa kiittää toista, nähdä onnistuminen ja iloita toisen puolesta - ja vielä helpompaa on olla armollinen toiselle. Tarkastelen omaa toimintaani edelleen liian kriittisesti, mutta mikä on hienoa huomata, tässäkin asiassa olen edennyt älyttömän harppauksen siitä miten ikävästi kohtelin itseäni vielä reilu 10 vuotta sitten. 

Mun tämän hetkinen ehkä elämän mittainen projekti onkin löytää ne tekijät, mitkä haittaa mun hyvinvointiani ja myös tehdä jotain niille asioille, että voisin paremmin. Enkä sano, että voisin nyt erityisen huonosti, mutta koska tiedän, että on mahdollista voida paljon paremmin niin miksi en pyrkisi siihen! Hyvinvointi ei tässä kohtaa myöskään tarkoita mitään ulkoista vaan projekti on ajatusten ja ajattelutapojen tarkastelua mihin taas auttaa liikunta. Liikunnan merkityksestä myös stressistä palautumiseen voin kertoa omakohtaisen esimerkin. Viimeiset pari viikkoa olen kuluttanut kaiken energiani töissä, liikuntaharrastusten määrä on pudonnut neljästä yhteen kertaan viikossa ja olen herännyt joka yö kahdelta sydän hakaten ja kaikki keskeneräiset työasiat mielessä. Eilen tsemppasin itseni töiden jälkeen salille ja annoin itselleni luvan (kyllä, mun piti antaa itselleni lupa poiketa itse itseni kanssa sopimastani saliohjelmasta) tehdä mun suosikkiliikkeitä ja just sellasia sarjoja kun tuntui hyvältä. Ja arvatkaa mitä? Viime yön nukuin todella hyvin! Muistan heränneeni kerran tai kaks, mutta pulssi oli normaali eikä mun mielessä ollut kuin yksi ajatus ja se oli "kaikki on hyvin". Mä olin jo unohtanut miltä niin seesteinen olotila tuntuu!

Jotta näitä oman toiminnan esteitä ja lukkoja on mahdollista ymmärtää, täytyy ajatuksia uskaltaa pöyhiä pintaa syvemmältä. Samalla toivottavasti huomaa myös pystyvänsä nyt asioihin, jotka ei aiemmin ole ollut itsestään selviä tai edes mahdollisia! Kasvua ihmisenä tapahtuu koko ajan, mutta sitä ei huomaa, jos ei välillä pysähdy. Mun suurin kasvuni on tapahtunut ammatillisen identiteetin kasvun myötä. Onnistumisen kokemukset ja havainnot omasta kehityksestä ovat olleet todella tärkeitä. Kahden vuoden takaiseen minään verrattuna voin sanoa olevani nyt ainakin puolet lähempänä sitä tavoiteminää, mikä on minussa mutta ei vielä pääse erinäisistä esteistä johtuen ulos kuin hetkittäin. Tän henkilökohtaisen kasvun projektin tarkoituksena onkin vapautua kaikista lukoista, mitkä estää mua olemasta täysillä minä!

Vuosina 2008-2010 kävin kerran viikossa Kelan tukemassa ryhmämuotoisessa kuntoutuspsykoterapiassa ja kesällä löysin siihen liittyviä psykoterapeutin palautteita. Olin noihin aikoihin aika pihalla itseni suhteen ja ihmettelen, miten tarkkanäköinen psykoterapeutti onkaan ollut huolimatta siitä, että en mielestäni tuolloin osannut ilmaista itseäni ollenkaan. 

"Vaativuus itseä kohtaan on korostunut"

"Vaillejäämisen kokemus tuntuu merkittävänä psyykkisenä rasitustekijänä"

"Tunteen ja persoonan ilmaisusta on tullut potentiaalinen uhka"

"Lapsuudessa syntynyt trauma pukeutuu perfektionismiin ja muuhun turvallisuushakeutumiseen"

"Vahvistamatta jäänyt usko kykyihin on näyttäytynyt itsetunnon puutteina"

Muistan miten en silloin löytänyt itseäni näistä palautteista ollenkaan vaan ajattelin terapeutin kirjoittaneen hienoja korulauseita, koska Kela vaati palautetta. Ymmärrän asioiden merkityksen vasta nyt, kun ymmärrän itse itseäni paremmin. Samoin ymmärrän psykoterapeutin taitavuuden, sillä välillä tapaamisilla turhauduin kun hän ei sanonut juuri mitään ja ryhmä vaan jauhoi viikosta toiseen samoja asioita. Tämän takia päädyin lopettamaan terapian kesken - turhauduin koska tunsin, että pääsen itse eteenpäin mutta muut ehkä eivät. Lisäksi olin parisuhteessa ja tuntui turhalta jatkaa terapiaa. Jos minulla nyt olisi mahdollisuus, niin menisin juosten takaisin ja suosittelen psykoterapiaa kyllä kaikille! Se ei ole missään nimessä häpeällistä vaan se jos mikä on omasta hyvinvoinnista huolehtimista. Sitä ennen omien tunnelukkojen selvittämisessä voi hyödyntää Tunne lukkosi -testiä ja Kimmo Takasen Tunne lukkosi -kirjaa.

Jotta saadaan joku kuvakin mukaan, niin jaan mun tän hetkisen suosikki aamu-/väli-/iltapalavinkin! 

Chiasiemenvanukas

2 dl mantelimaitoa

0,5 dl chiasiemeniä

0,5 dl suklaanmakuista proteiinijauhetta (muutkin maut käy varmasti)

Sekoita kulhossa ja anna turvota jääkaapissa mielellään yön yli (jos protskujauhe ei tässä vaiheessa sekoitu täydellisesti, älä huolestu!). Jos haluat samettista vanukasta niin pyöräytä blenderissä, mulle kelpaa hyvin ilman blendausta koska välttelen ylimääräistä tiskiä :D

Mahtavaa viikonloppua kaikille! Muistakaa levätä ja ottaa rennosti! Mäkin yritän muistaa :D

Hyvänmielenpurkki

99,9% varmuudella työpaikan sisäilmaongelmasta johtuvasta tukkosesta olosta ja järjettömästä väsymyksestä johtuen en oo taas viime aikoina jaksanut treenata niin paljoa kuin ois tehnyt mieli. Harmittaa tosi paljon, että ilmiselvälle homeongelmalle ei oo tehty mitään vaikka useampi ihminen on jo aikaisemminkin sen takia sairastunut. Pääsin onneksi Taysiin keuhkopolille kattaviin tutkimuksiin, jotka jatkuu tässä kuussa sillä, että poissuljetaan astma oireiden aiheuttajana. Työterveyslääkärille onkin jo lähtenyt noottia, että korjauksia on työpaikalla oikeasti alettava tekemään. Työ on kuitenkin niin hemmetin mielenkiintoista, että oon viimeset pari viikkoo viettänyt - näistä ongelmista huolimatta - liikaa aikaa töissä.

Mutta takaisin otsikkoon, ajattelin esitellä teille mun hyvänmielenpurkin, mihin oon kerännyt mulle hyvää mieltä tuottaneita ja hykerryttäviä juttuja tän vuoden ajan. Nää laput on toimineet mulle vähän niin kuin päiväkirjana, koska enää ei ole aikaa kirjotella pitkiä tarinoita siitä mitä on milloinkin tapahtunut vaan oon kirjoitellut lyhyitä, lähinnä yhden lauseen juttuja. Päiväkirjojen ongelma kun on aina ollut myös se mitä tapahtuu jos ne joutuu vääriin käsiin... Näistä lapuista ei todennäköisesti kukaan muu ymmärrä yhtään mitään mutta mut ne saa hyvälle mielelle!

Hyvänmielenpurkki

Aluksi mun idea tän purkin kanssa tais olla se, että kirjoittaisin joka päivä vähintään yhden asian mistä oon kiitollinen. Nopeasti huomasin, että asioita, joista oon kiitollinen ja jotka tekee mut onnelliseksi, onkin päivittäin tosi paljon! Oon myös huomannut, että aika useat näistä asioista liittyy työhön, mikä taas kertoo siitä, että työllä on aika suuri merkitys mun elämässä tällä hetkellä. Perheeseen ja ystäviin liittyvät asiat tulee seuraavana ja sitten harrastukset. Muistaakseni oon laittanut purkkiin myös joskus jonkun tosi hyvän reseptin, koska oon ajatellut, että siihen on kiva palata myöhemmin :D Tää purkki on mulle vähän niin kuin arpajaiset - joka arpa voittaa meiningillä!

Joskus myös ne asiat, mitä ensin epäröi, miettii ja pelkää etukäteen, voikin muuttua niin hienoiksi hetkiksi, että ne tekee mieli säilöä purkkiin (tai johonkin muualle missä niihin voi myöhemmin palata). Mulle kävi näin tänään töissä. 

Olin suoraan sanottuna pelännyt jo pitkään miten hoidan tilanteen ja pystyn kohtaamaan asiakkaiden kohtaaman todella traagisen tilanteen niin, että pysyn itse kasassa. Oon todella kiitollinen niille kolmelle ihmiselle, jotka kuunteli ja kannusti ja sai mut ymmärtään, että pärjään kyllä. Näin jälkikäteen mietittynä tapaaminen ei olis voinut mennä paremmin! Kyseessä oli mun tähän astisen työurani inhimillisin tapaaminen. Tasapainoilua todella ohuella langalla, välillä oltiin vaan hiljaa ja pyyhittiin kyyneleitä, välillä pystyttiin varovasti vähän naurahtaankin ja lopuks ihan kuin se olis ollut maailman luonnollisin asia puolentoista tunnin tuntemisen jälkeen: me halattiin, oikein kunnon rutistus. Mut otettiin hetkeks jakamaan loppuelämän kestävää surua eikä sillä hetkellä ollut väliä kuka on työntekijä tai asiakas vaan sillä, että me ollaan kaikki ihan samanlaisia, inhimillisiä ja tuntevia ihmisiä. Vaikka tapaamisen jälkeen olinkin aika poikki sekä henkisesti että fyysisesti (koska kaikki adrenaliini purkautui) niin tää hetki pääsi mun hyvänmielenpurkkiin missä aion sitä vaalia! Kiitollisena siitä, miten saan joka päivä tavata aivan mahtavia ihmisiä ja oppia uutta itsestäni, muista ja elämästä ylipäänsä.

Mitä täällä tapahtuu

Taas on muutama juttu mielessä, mitä on vaan pakko kommentoida.

Eilen Cagen jälkeen käytiin pyörähtään entisellä naapuripaikkakunnalla baarissa. Siellä oli myös yks tyyppi, jonka kanssa oon ollut samalla luokalla koko peruskoulun. Sen ensimmäinen kommentti oli "Terhi, sustahan on tullu nainen!" Sä oot just yhtä fiksu kun muistelinkin... Seuraava kommentti "mä oon aina tykänny susta" palauttikin sitten mieleen ikäviä muistoja ala-asteelta kun kyseinen tyyppi lähti discon jälkeen seuraan mua kotiin.  Ensimmäisten ahdistelukokemusten uhriks on varmasti joutunut ja joutuu edelleen vaikka kuinka moni muukin jo ala-asteikäsenä ihan "kantasuomalaisten" taholta. Eikä ne siihen lopu, valitettavasti. Hesarissa oli aiheeseen liittyen hyvä mielipidekirjoitus alkuvuodesta.

Ydinkysymyksenä lienee se, miksi joidenkin omat halut ohittavat toisen ihmisen fyysisen koskemattomuuden vaatimuksen. Miten me oppisimme arvostamaan toinen toisiamme niin paljon, ettemme haluaisi käyttää toista vain omien päämääriemme välineenä vaan näkemään toisen, naisen ja miehen, kokonaisena, täysivaltaisena ihmisenä? Vain näin voimme lopettaa kaikenlaisen ihmisyyden riiston, oli kyse sitten seksuaalisesta, taloudellisesta tai muusta vallankäytöstä.

Tälle samalla paikkakunnalle on avattu joku aika sitten vastaanottokeskus ja matkalla Helsinkiin sain kuulla kuinka kaikesta pienestä ja isommasta tihutyöstä syytetään lähtökohtaisesti vastaanottokeskuksen asukkaita. Ja samaan aikaan oleskeluluvan saaneita pitäis kannustaa jäämään vastaanottokeskuspaikkakunnille. Haluaisitko ite asettua paikkakunnalle missä iso osa asukkaista on sua vastaan, ennakkoluulosia ja ahdasmielisiä eikä halua tehdä tuttavuutta että niiden ennakkoluulojen olis edes teoriassa mahdollista hälvetä?

Tästä saadaankin aasinsilta Maahanmuuttoviraston päätöksenteon nykytilanteeseen, mistä Hesari kirjoittaa tänään 4.9.2016. Migrissä hävetään ja ollaan noloina, mutta se ei muuta tilannetta mitenkään. 

Virkamiesten viesti on melko yhtenäinen. He kertovat ristipaineesta, joka johtuu viraston uudesta, huomattavasti kiristyneestä turvapaikkalinjasta sekä epärealistista tulostavoitteista eli vaadittavien turvapaikkapäätösten määrästä.

”Meillä on niin rajut tulostavoitteet, että niihin on melkeinpä mahdotonta päästä. Ihmiset väsyvät todella pahasti. Puhuttelun laatu kärsii, ja silloin myös hakijoiden oikeusturva vaarantuu”, sanoo eräs Migrin työntekijä. 

”Kun olen toisenlaista ratkaisua esittänyt eikä sitä ole hyväksytty, niin sitten ajattelen, että vastuu on ikään kuin organisaatiolla”, sanoo eräs virkamies.

Miten kukaan haluaa jatkaa tällaisessa työssä ja vielä suojella työnantajaansa? Mä en pystyis ja oon onnellinen siitä, koska en haluais olla sellanen ihminen. Vaikka nykysessä organisaatiossakin on omat haasteensa niin tähän verrattuna mä oon tosi tyytyväinen! 

”Virheitä tapahtuu ihan varmasti. Jotkut, jotka eivät tarvitsisi turvapaikkaa, saavat sen, ja sellaiset, jotka ovat suojelun tarpeessa, jäävät ilman, koska me ei ehditä tutkia tapauksia kunnolla, me hutiloidaan”, sanoo virkamies.

Hei ihan oikeesti!!!! Tää ei oo mitään peliä vaan näillä päätöksillä on ihan järjettömän iso merkitys ihmisten elämälle. Kukaan ei saa joutua hutiloiden tehdyn päätöksen uhriksi vaan jokainen tapaus tulee tutkia just niin tarkkaan kuin tarve vaatii.

Moni kuitenkin kokee, että kielteisiä päätöksiä tehdään lähes liukuhihnalta ja että hallinto-oikeus nähdään turvaverkkona, joka korjaa huonot päätökset.

Kaiken kotimaassa ja pakomatkalla koetun jälkeen vastaanottokeskuksessa vietetty aikakaan ei ole helppoa ja omaa elämää koskevan päätöksen odottaminen on älyttömän pitkä aika. Oma elämä ja ihmisarvo on annettu viranomaisten arvioitavaksi. En pysty edes kuvittelemaan mitä ihmisen mielessä tapahtuu, jos hän saa hutiloinnin seurauksena kielteisen päätöksen. Sen jälkeen pitäisi jostain kerätä voimat ja apu valituksen tekemiseen ja aloittaa odottaminen taas uudelleen. Eikö ne päätökset voisi tehdä kerralla kunnolla niin ajan ja rahan lisäksi säästyttäisiin paljolta turhalta kärsimykseltä...

Mihin perustui toukokuun linjaus siitä, että Irakin, Afganistanin ja Somalian turvallisuustilanteet ovat parantuneet?

”Katsoimme kokonaisuutena, että se tilanne on parantunut. Sen voi sitten kuka tahansa haastaa, jos on eri mieltä. Meillä on nämä maatietoraportit.” -Jaana Vuorio, Migrin ylijohtaja

Ai näinkö tää menee, että Migri keksii satuja kunnes ihmiset nostaa tarpeeks kovan metelin ja sitten ehkä korjataan mitä on enää korjattavissa?

Olemme lukeneet ne läpi, eikä niistä tai Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston raporteista juuri löydy perusteluja turvallisuustilanteen yleiselle paranemiselle.

”En osaa tuohon ottaa suoraan kantaa, en ole sillä tavalla ajan tasalla. Näistä on paljonkin eri mielipiteitä, mutta me tosiaan katsottiin, että se on kokonaisuutena parantunut.” - Jaana Vuorio

Kuka linjasi, että turvallisuustilanne on parantunut? Oliko maatietopalvelu mukana?

”Ei se maatietopalvelu missään nimessä ollut, sehän on täysin objektiivinen. Näen nyt, että tähän turvallisuustilanteeseen ei olisi pitänyt ottaa kantaa sinne tai tänne.” - Jaana Vuorio

Ei jumankauta miten alkeellista toimintaa noin korkealla tasolla. Toivon todella, että Vuorio vaan esittää noin tietämätöntä...

Miten voi olla mahdollista, että te ette ylijohtajana tiedä tällaisia asioita?

”Ilmeisesti minä en ole tehtävieni tasalla. Ilmeisesti minä en tiedä mitä täällä tapahtuu.” - Jaana Vuorio, Maahanmuuttoviraston ylijohtaja 

Minä kyllä haluan tietää mitä täällä tapahtuu!

*******************************

Kuka lähtee viikon päästä sunnuntaina mun kanssa Helsinkiin Karkotetut-näyttelyyn ja Arabian Film Eventiin? Harmi, että toinen leffapäivä on maanantaina eikä pomo varmaan tykkäis jos viettäisin päivän elokuvissa vaikka aiheeseen liittyykin... Ilmoittautumiset asap koska haluan tietää lähdenkö yksin vai saanko jonkun kaveriks :)

Arabian Film Event Sellossa 11.–12.9.2016

Karkotetut-näyttely HAM-kulmassa (Eteläinen Rautatiekatu 8) 2.–25.9.2016 ti–su 11–19, ma suljettu

Elokuun treenit ja kuulumisia

Polar Loop

Pelkäsin luomileikkauksen takia, että tän kuun treenit jää vähiin mutta eipä se viikko tai kaks kevyemmin aiheuttanutkaan mitään katastrofia ;)

Elokuun treenit:

3 x 1,5h thainyrkkeily

2 x 4h thainyrkkeily

6 x n. 1,5h kuntosali

1 x 1h astangajooga (oli yllättävän rankkaa)

1 x 1h pyöräily (+työmatkapyöräilyt)

1 x aamulenkki

1 x 1h venyttely + lähes päivittäiset lyhyemmät venyttelyt ja rullailut

2 x 1h hieroja

Elokuun huippuhetki oli ehdottomasti MMA TEAM 300:n järjestämä kaksipäiväinen thainyrkkeilyleiri, missä oli opettajana Thongchai Lamomprom eli lyhyemmin Thep. Oli ihan huikeet yhteensä 8 tunnin treenit viime viikonlopun aikana. Nyt pitäis vaan päästä treenaan ihan yksin että saan pidettyä ajatukset kasassa. Salilla lähden aina hötkyileen ja stressaan, jos ei joku juttu heti onnistu. Saan toivottavasti lähiaikoina kuvia ja ehkä myös videoo leiriltä niin laitan niitä sitten tänne!

Töissäkin hommat sujuu ja tunnen, että mun ja tietysti koko meidän porukan työllä on oikeesti merkitystä. Viimesten viikkojen aikana on jouduttu taistelemaan muiden epäoikeudenmukaisten juttujen ohella ihan tosissaan jopa oman organisaation virheellisiä päätöksiä ja toimintatapoja vastaan niin että on meinannut olla henkiset voimavarat aika lopussa. Saatiin lopulta oikeus voittaan ja tuli sellanen tunne, että tää on just sitä miks mä oon tässä työssä! Sosiaalityöntekijän sanalla on oikeesti painoarvoo, pitää vaan uskaltaa puhua ja toimia!

Tänään on luvassa Cage 36 Helsingin kulttuuritalolla! Tässä sen kunniaks haukkarikehityskuva 1/14 - 8/16, aika ruipelosta mäkin alotin. Nykyään on ihan älyttömän hyvä fiilis koska tunnen kehoni, tiedän miten se toimii ja tunnen itseni vahvaks! Oon myös oppinut oikeesti saamaan tuntuman ainakin useimmissa liikkeissä sinne minne kuuluukin joten treenaaminen on uudella tasolla ja motivaatio huipussa. 

2014 - 2016 ja jatkuu

Motivaatio on illan Cagen jälkeen todennäkösesti jossain +250% tienoilla :D Illalla olis myös kavereiden bändin keikka O'Harasissa, katotaan jos ehtis käydä myös siellä. Kaljan juominen tosin ei kuulu suunnitelmiin koska huomenna haluan rentoutua ihan muissa merkeissä kun makaamalla krapulassa sohvalla. Oon löytänyt kirjaston uudelleen ja kasa kirjoja odottaa lukemista. 

Mahtavaa viikonloppua kaikille!!!! :) 

Ai mikä lepoviikko??

Loman jälkeen palasin töihin liiankin tehokkaana: rauhallisempi aloitus ei onnistunut, koska tunnollisena suorittajana tunsin olevani vastuussa vähän liiankin monen asian onnistumisesta. Töitä on tullut painettua niin että työpäivien päätteeksi oon ollut ihan poikki. Työnohjauskin on tällä hetkellä katkolla ja sen kyllä huomaa! Lisäksi oman osansa energiasta vie työpaikan sisäilmasta johtuva jatkuva tukkoinen olo, minkä luulin lomaan asti johtuvan allergiasta mutta oireet kummasti hävis loman aikana ja alkoi uudelleen samantien kun palasin töihin...

Päätin pitää tämän viikon lepoviikkona, koska näytti siltä että en yksinkertaisesti jaksa tai ehdi treenata. Sain myös seitsemän tikkiä luomen poiston seurauksena, mikä omalta osaltaan on pitänyt mut varovaisena. Kiitos Satu Kalmin luennon 9.8.2016 ymmärsin, että ei tällainen viikko kyllä ole mikään lepoviikko! Lepoviikolla levätään ja palaudutaan eikä juosta ympäriinsä hoitamassa asioita, olla kipeänä tai muuten vaan niin väsyneenä että ei yksinkertaisesti jaksa treenata. Olkoon tämä nyt muistutuksena seuraavaa lepoviikkoa varten. Sadun neuvon mukaisesti aion merkitä lepoviikon viiden viikon välein kalenteriin, suosittelen muillekin! Lepoviikolla voi olla hyvällä omallatunnolla treenaamatta tai tehdä kevyttä treeniä pienillä painoilla tai vaikka rauhallisia kävelylenkkejä.

Luomen tilalla rivi tikkejä

Täytyy myöntää, että oon joutunut koko viikon taistelemaan salille lähtöä vastaan mikä on jännä juttu, koska muistan vielä hyvin ne ajat kun jouduin taistelemaan että sain lähdettyä salille! 

Aamulenkille lauantaina 7.30

Tänään herätessä jostain takavasemmalta mut yllätti halu lähteä aamulenkille ja vedinkin sitten trikoot jalkaan ja lähdin ulos tyynynkuva vielä naamassa (tää ei ookaan vitsi vaan näin oikeesti käy kun 30 vuoden ikä lähenee!). Lähdin hölkkäämään, muistin että unohdin ottaa astmalääkkeen ja tuntui keuhkoissa hetken pahalta mutta jatkoin hölkkäämistä ja se tuntemus menikin ohi! Yllätin ja ylitin itseni hölkkäämällä koko lenkin ja vaikka jossain kohtaa väsytti ja mietin että kohta pysähdyn niin sekin olo meni ohi eikä tarvinnut pysähtyä ennen kuin kotiovella (teki mieli jatkaa vielä pidemmälle mutta alkoi sataa vettä). Oli kyllä voittajafiilis!

Tässä vielä lauantain kunniaksi throwback melkein tarkalleen seitsemän vuoden taakse. Vuonna 2009 elämä oli aika helppoo mutta kyllä mä olen tällä hetkellä elämääni ja itseeni aika hitosti tyytyväisempi! Ja alkaa näyttää siltä, että loppuvuodesta lähtien saan olla vielä tyytyväisempi mutta ei siitä enempää ennen kuin on nimet paperissa ;)

Hämeenkyrössä viikonlopun vietossa vuonna 2009

Nauttikaa viikonlopusta kukin tavallanne - ja nähdään ehkä huomenna Chilifesteillä?

Food prep viikolle 32

Näin sunnuntaina vierähti taas pari tuntia keittiössä (vaikka ulkona olikin niin hieno ilma että ei olis raaskinut tulla sisälle) ja nyt on ens viikon lounaat ja pari päivällistäkin valmiina! Oon harrastanut food preppiä jo ennen kuin olin kuullutkaan asiasta ja Espanjassa mua pidettiin outona kun tein kerralla monen päivän ruuat... siellä kun oli tapana kokata joka päivä eikä lämmitellä mitään mikrossa.

Töihin vien omat eväät poikkeustapauksia lukuun ottamatta, ja meillä on ihan huippu porukka koossa aina lounaalla (josta tosin yksi lähti just Jyväskylään, terveisiä vaan Sannalle!). Mulle ei tuota ongelmia syödä samaa ruokaa koko viikkoa - vaikka välillä iskeekin lounaskateus, jos jollain on jotain tosi herkullisen näköstä ja oma ruoka muistuttaa lähinnä koiranruokaa... :D Ens viikolla ei tosin tarvi olla tästä huolissaan, päinvastoin!

Homma lähti siitä, että kävin perjantaina Kauppakadulle joku aika sitten avatussa Family marketissa ja ostin viiden kilon säkin basmatiriisiä (alle 12 euroa). Suosittelen, kaupassa oli ainakin perjantaina viiden jälkeen hiljaista ja myyjä oli mukava ja avulias! Oli tuoretta tavaraa, pakasteita, mausteita... Tuoretta lihaa ei ollut toisin kuin Puutarhakadun Alanya marketissa. Satakunnankadun Alanya market onkin vielä testaamatta kun siinä on ollut koko kesän tietyömaa edessä.

Viiden kilon viehättävä säkki riisiä

Ensimmäisenä valmistui basmatiriisi ja uunikasvikset (porkkanaa, parsakaalia, sipulia, mozzarellaa, aurajuustoa, oliiviöljyä ja mausteeksi suolaa, pippuria ja chiliä). Meinasin laittaa sekaan myös purkin kookosmaitoa mutta sitten ajattelin että se ei sovikaan mun makroihin.

Riisi ja kasvikset

Sitten kanafileitä, joiden sisään persilja-rucola-sipuli-aurajuustosekotusta, ananasta ja mozzarellaa, mausteeksi taas suolaa, pippuria ja chiliä. Päälle puristin vielä puolikkaan limen mehut.

Kanan täytteet

Valmiina uuniin

Sitten vielä kasaus ja se on siinä!

Viikon lounaat valmiina

Yhteensä 537 kcal/lounas (hh 45g, rasva 20g, proteiini 44g)

Tapani mukaan en pystynyt keskittymään vain yhteen (eli kolmeen) asiaan vaan samalla valmistui vihersmoothie ja mysliä. "Puffasin" kvinoaa jo aamupäivällä ja lisäksi paahdoin kaurahiutaleita, siemeniä ja pähkinöitä. Sekaan vielä kuivattuja hedelmiä ja voilá!

Mysliä

Valmis mysli

Vihersmoothieen laitoin kurkkua, inkivääriä, parsakaalin varret, omenaa, rucolaa, pinaattia, piparminttua omasta kasvimaasta + puolikkaan limen mehut ja kuorta raastettuna (92 kcal joista hh 16g, rasva 1g, proteiini 4g). Nesteeksi omenatäysmehua ja vettä. Onneksi maistoin ennen viherjauheen lisäämistä koska se olisi ollut virhe!!! Nyt smoothie oli todella HYVÄÄ! Aiemmin tein vähän samantyylisen ja se piti juoda lähes nenästä kiinni pitäen. Syyllinen pahaan makuun oli siis viherjauhe!

Vihersmoothie ja passionhedelmän taimet

Onko jollain vinkkejä miten käyttää viherjauheita vai onko parempi olla hankkimatta niitä ainakaan enempää? Nyt kaapissa on Biofoodin Nokkosjauhe, Cocovin Supervihreä ja Puhdistamon Chlorellajauhe enkä tiedä mitä niillä tekisin! Munakkaan ja smoothien ne ainakin saa maistumaan ihan ruoholta :D

Liikaa rasvaa!

Mulla on usein tapana syödä aamupala vasta töissä, vaikka tasaisin väliajoin muistankin miten luksusta on syödä aamupala kotona kaikessa rauhassa myös työaamuina. Mulle aamupala on todellakin päivän tärkein ateria ja ilman sitä mun päivä ei lähde käyntiin. Hyvänä kakkosena tuleekin sitten iltapala, koska nälkäisenä en saa unta. Illalla syön aika paljon, koska oon huomannut, että esimerkiksi pelkkä leipä ei riitä vaan sen jälkeen herään yöllä siihen että onkin taas nälkä. 

Viime aikoina erityisesti iltatreenien jälkeen oon syönyt seuraavan setin:

60g kaurahiutaleita (217 cal, rasvaa 4,5g)

ripaus merisuolaa

Kun puuro on valmista, sekoitetaan joukkoon valkuainen (17 cal).

Päälle:

n. 30g Bonne-sosetta (nam!) (21 cal)

n. 100g marjoja (viime aikoina viinirypäleitä ja mansikoita, yht. 50 cal)

n. 7g lesitiinirakeita (60 cal, rasvaa 6,5g)

n. 5g mehiläisen siitepölyä (16 cal)

0,5 dl itse tehtyä mysliä (109 cal, rasvaa 6,9g)

= 380 cal, rasvaa 17,9g

Lisäksi:

2 riisikakkua (51 cal, rasvaa 0,4g)

40g kalkkunaleikettä (40 cal)

20g kermajuustoa 17% (54 cal, rasvaa 3,4g)

10g Philadelphia naturell classic 21,5% (23 cal, rasvaa 2,1g)

50g tuore kurkkua (6 cal)

herneenversoja (11 cal)

= 185 cal, rasvaa 5,9g

Yhteensä rasvaa tulee siis melkein 25g iltapalalla kun 10g per ateria riittäisi! Ja tämähän näyttää vielä päällisin puolin terveelliseltäkin... Vai mitä ajattelette? Yllättikö rasvan määrä muut kuin minut? Entä jos puuroon laittaisi valkuaisen lisäksi myös keltuaisen ja vielä kookosrasvaa sekaan... Näinkin on tullut tehtyä.

Kuten edeltä voi huomata niin yhtenä mun ongelmista on, että syön huomaamattani liikaa rasvaa. Suosittelen tarkkailemaan omaa syömistä esimerkiksi kirjaamalla syömiset muutaman viikon ajan vaikka ilmaiseen Myfitnesspal-sovellukseen. Homma voi tuntua aluksi vähän työläältä mutta helpottuu kun omat suosikkiraaka-aineet ja -reseptit on kerran syötetty. Sitä kautta voi nimittäin löytää kohtia, joissa omasta mielestä terveellinen ruokavalio ei ehkä olekaan ihan sitä mitä on kuvitellut!

Lisäksi kannattaa katsoa Bettina Gräsbeckin videoita, esimerkiksi juuri rasvanlähteistä. Tykkään Bettinan suorasukaisesta tyylistä!

Edit 4.8.: tsekatkaa Fitfarmin luentokiertue Tampereella ja Helsingissä ens viikolla! http://www.fitfarm.fi/ilmainen-luentokiertue/ Mä ilmottauduin jo :)

Heinäkuun treenit

Kesäloma on ohi ja huomenna paluu arkeen. Lomalla ei tullut treenattua ihan yhtä paljon kuin olin etukäteen ajatellut, koska olikin niin paljon kaikkea muuta ja päivät meni hujauksessa... Toivotaan että lämpimät kelit jatkuu kuitenkin edelleen ja arkirytmiin työn, treenin ja levon suhteen pääsee taas helposti kiinni!

Polar Loop

Heinäkuun treenit:

Kuntosali 9 x 1h 15min
Thainyrkkeily 7 x 1,5h

30 km pyörälenkki + "peruspyöräilyt"
Hieroja 2 x 1h + venyttelyt ja rullailut ennen ja jälkeen treenien


Ihanaa elokuuta - joka on muuten yks mun suosikkikuukausista! Mä ainakin lupaan tehdä sopivan rennon töihin paluun ja koittaa pitää stressin mahdollisimman kaukana! ;)

Parvekepuutarhassa

Käsittämättömiä päätöksiä

Otsikko viittaa Sunniva Draken 24.7.2016 jakamaan Maahanmuuttoviraston (Migri) 12.7.2016 antamaan käännytyspäätökseen, joka löytyy kokonaisuudessaan täältä. Koska alle kahdessa viikossa ei karise sosiaalityöntekijän viitta harteilta niin näin kesälomaltakin on pakko kommentoida. Alla esitetyt lainaukset on em. päätöksestä.

Aika monta päätöstä (myönteistä ja kielteistä) lukeneena voin todeta, että tässä tapauksessa turvapaikanhakija on esittänyt näin maallikon silmin (maallikoita ne Migrin ylitarkastajatkin on hienosta tittelistä huolimatta) useampia päteviä syitä sille, että Irakista on ollut pakko lähteä eikä sinne ole mahdollista palata ilman, että asettaa henkensä ja terveytensä vaaraan.

Ensin hakija kertoo ja esittää kaiken sen, mihin turvapaikkahakemuksessaan vetoaa ja Migri arvioi esitetyn todenmukaisuuden.

Maahanmuuttovirasto hyväksyy johdonmukaisen kertomuksesi pidätyksestäsi, vangitsemisestasi ja siitä, että sinua on kidutettu vangitsemisen aikana.

ISIS on vaatinut sinulta rahaa ja uhannut tappaa sinut ja äitisi, jos et suostu heidän vaatimuksiinsa. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun olit osallistunut kansainväliseen rakennushankkeeseen, josta olit tienannut hyvin rahaa. Uhkailut olivat jatkuvia. Työpaikkasi räjäytettiin ja sen jälkeen elit puoli vuotta piilossa isoisäsi luona. Myöhemmin kuulit, että talosi oli räjäytetty ja että ISIS etsi sinua edelleen.

Seuraavaksi kerrottua peilataan Migrin itse hankkimaan maatietoon sekä muihin lähteisiin perustuviin seikkoihin.

ISIS on rangaissut äärimmäisillä tavoilla ihmisiä, jotka ovat yrittäneet paeta ISISin hallussa olevilta alueilta. Ankarilla rangaistuksilla, kuten surmilla, ISIS levittää pelkoa, ja pyrkii kitkemään muiden asukkaiden halun paeta ISIS-alueelta. 

Pako salakuljettajien matkassa ei välttämättä onnistu toista kertaa. Pakomatka itsessään on traumatisoiva, joten en voi käsittää että näinkin ilmeisesti suojelun tarpeessa oleva pakotetaan palaamaan ja pahimmassa tapauksessa yrittämään hengenvaarallista pakomatkaa uudelleen, jos se on parempi vaihtoehto kuin jäädä. Migrin pitäisi seurata käännyttämiensä ja karkottamiensa henkilöiden pärjäämistä vähintään saadakseen tietoa siitä onko tehty oikeita vai vääriä päätöksiä. Maatietoahan kyllä kerätään mutta se ei kerro yksittäisen ihmisen henkilökohtaisesta vaaraan joutumisesta, minkä puuttumiseen päätöksissä taas vedotaan.

Onko ylitarkastajilla virkavastuu ja mihin asti? Jos teen sosiaalityöntekijänä päätöksen, jonka seurauksena toinen ihminen joutuu vakavaan hengenvaaraan ja jopa menehtyy, niin minä kannan vastuun siitä päätöksestä ja asia käsitellään oikeudessa (kuten surullinen Eerika-tapaus osoitti). 

Maahanmuuttovirasto ei hyväksy tosiseikkana, että olisit tulevaisuudessa vaarassa joutua ISISin tappamaksi henkilökohtaisten syiden vuoksi, vaan ISISin toiminnan rahoittamiseen liittyvän mielivaltaisen väkivallan vuoksi turvattomalla kotialueellasi.

Tässä hienoin sanakääntein todetaan, että tapetuksi joutuminen on todennäköistä. 

Miltä näitä päätöksiä tuntuu tehdä? Toivon todella, että kukaan ei ainakaan nauti kielteisten päätösten tekemisestä koska silloin ollaan jo pelottavalla alueella. Jos päätöksen vielä tekee joku, joka ei ole ikinä tavannut kyseistä ihmistä (jos siis haastattelun on tehnyt joku muu kuin päätöksentekijä itse) niin kasvottomana epäinhimillisten päätösten tekeminen on aina helpompaa. Mietinkin tässä, että päätöksentekijän pitäisi itse antaa päätös tiedoksi hakijalle. Ei sosiaalityössäkään laiteta toista viranomaista asialle vaikka päätös olisikin asiakkaalle epämieluinen (tosin sosiaalityössä päätösten tulee olla asiakkaan edun mukaisia eikä esimerkiksi tietyn hallituspuolueen linjan mukaisia...).

Edellä esitetyn maatiedon perusteella Maahanmuuttovirasto katsoo, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että olisit vaarassa joutua ISISin erityisen mielenkiinnon ja tätä kautta myös vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi jos yrittäisit palata ISISin hallinnassa tällä hetkellä olevaan Mosuliin, sillä ISIS valvoo tarkasti kulkua Mosulissa. Maahanmuuttovirasto hyväksyy näin ollen tosiseikkana sen, että joutuisit ISISin taholta vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi palatessasi Mosuliin. Sinulla ei ole kotialueellasi mahdollisuutta turvautua viranomaissuojeluun ISISiä vastaan.

Ja tässä sitten sujuvasti kumotaan edellisessä lainauksessa todettu seikka, jonka mukaan hakija ei olisi henkilökohtaisten syiden vuoksi vaarassa joutua ISISin tappamaksi.

Seuraavaksi päätöksessä tarkastellaan hakijan kertomusta ja tosiseikkoja suhteessa Suomen ulkomaalaislainsäädäntöön.

Talon räjäytys on luonteeltaan omaisuuteen kohdistuva teko eikä Maahanmuuttovirasto pidä sitä vainona.

Tämähän nyt on jo ihan normaalia, ei hetkauta enää suuntaan tai toiseen! (sarkasmivaroitus)

Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikaksi sen, että ISIS-järjestö on vaatinut sinulta rahaa ja on toistuvasti uhannut tappaa sinut, jos et suostu heidän vaatimuksiinsa. Maahanmuuttovirasto katsoo, että sinuun on tältä osin kohdistunut vainoksi katsottavia tekoja. Maahanmuuttovirasto ei kuitenkaan ole hyväksynyt kertomustasi siitä, että voisit tulla tapetuksi Mosulissa henkilökohtaisten syiden vuoksi. ISISin hallinnassa tällä hetkellä olevaan Mosuliin palatessasi olisit kuitenkin vaarassa joutua vakavien oikeudenloukkausten ja siten vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi. 

Ensin hyväksytään tosiasiana se, että hakija on ISIS:in toimesta uhattu tappaa mutta sitten ei kuitenkaan hyväksytä tosiasiana sitä, että hakija voisi tulla tapetuksi. "Näin kun näitä sanoja pyöritellään niin kukaan ei välttämättä ymmärrä mitä me tässä halutaan sanoa."

Olet kuitenkin kieltäytynyt maksamasta ISISilIe rahaa, joten sinulla voidaan katsoa olevan oletettu poliittinen mielipide, mikä on yksi ulkomaalaislain mukaisista vainon syistä. Maahanmuuttovirasto ei ole kuitenkaan hyväksynyt kertomustasi siitä, että voisit tulla kotialueellesi palatessasi tapetuksi henkilökohtaisten syiden vuoksi. Tältä osin ulkomaalaislain mukainen edellytys syy-yhteydestä ei täyty. ISISin silmissä jo pelkkä pakeneminen Mosulista voidaan kuitenkin katsoa poliittisen mielipiteen ilmaisuksi. Oletettu poliittinen mielipide on ulkomaalaislaissa mainittu vainon syy. Tältä osin vainoksi katsottavien tekojen ja vainon syyn välillä on ulkomaalaislain mukainen syy-yhteys. 

 Ja sitten:

Kaikki laissa säädetyt edellytykset turvapaikan myöntämiselle täyttyvät kohdallasi. 

Mutta vielä on katsomatta yksi kortti, maan sisäinen pako:

Maahanmuuttovirasto on edellä katsonut, että sinulla on perusteltua aihetta pelätä joutuvasi vainotuksi takia kotialueellasi Mosulissa. Olet kertonut, ettet voi siirtyä sisäisesti muualle Irakiin. Kurdistanin alueelle et arabina pääse ilman oleskelulupaa tai takaajaa. Koet myös, että sunnina sinun olisi vaikea asettautua esimerkiksi Bagdadiin, koska shiiat tappavat siellä sunneja.

Shiialaisten puolisotilaallisten ryhmien epäillään syyllistyneen pääasiassa miespuolisten sunnisiviilien sieppauksiin, kidutuksiin ja tappoihin eri puolilla Irakia, mutta etenkin Bagdadin kaupungissa sekä kaupunkia ympäröivällä vyöhykkeellä. Erityisessä vaarassa ovat olleet sunniarabimiehet, jotka ovat kotoisin alueilta, joita ISIS hallitsee tai missä sunnikapinallisia yleisesti tuetaan. Bagdadin alueen sunniväestö kokeekin, että shiialaiset ääriryhmät pyrkivät väkivaltaa ja muita pelottelukeinoja hyväksi käyttäen ajamaan sunnit pois asuinalueiltaan. Viranomaissuojelun saaminen Bagdadissa sunniarabina on useimmiten epätodennäköistä.

Edellä esitetyn maatiedon mukaan sunnimuslimeihin voi Bagdadin tämänhetkisessä tilanteessa kohdistua oikeudenloukkauksia. Maatieto ei kuitenkaan tue sellaista johtopäätöstä, että jokainen Bagdadissa asuva sunnimuslimi olisi vainon vaarassa yksinomaan uskonsuuntauksensa vuoksi. 

Nyt menee taas yli hilseen. Ensin kerrotaan sunniarabimiesten olevan erityisessä vaarassa mutta sitten ei kuitenkaan ole? Jokainen ei ole vaarassa koska joku onnekas saattaa selvitä joutumatta vainotuksi? Mutta ilman pelkoa vainotuksi tulemisesta ei varmasti selviä kukaan. 

Maatiedon mukaan Bagdadissa on sunnienemmistöisiä kaupunginosia, joissa erityisesti sunneihin kohdistuvan väkivallan riski on matalampi. Maahanmuuttovirasto katsoo edellä esitetyn maatiedon perusteella, että sinun on turvallisesti ja laillisesti mahdollista siirtyä oleskelemaan Bagdadin kaupunkiin. Bagdadin kaupungissa sinuun ei kohdistu uhkaa alueen turvallisuustilanteen vuoksi ja ISISin taholta sinuun kohdistuvan uhan katsotaan rajoittuvan Mosuliin ja lähialueille. Bagdadissa asuu paljon sunniarabeja ja kaupungissa on alueita, joilla sunniarabit voivat elää pääosin ilman oikeudenloukkauksien vaaraa.

Maahanmuuttovirasto katsoo, että sinulla on mahdollisuus sisäiseen pakoon, etkä ole tästä syystä turvapaikan tarpeessa. (UlkL 88 e S) Maahanmuuttovirasto on edellä katsonut, että sinulla on mahdollisuus turvallisesti ja laillisesti siirtyä asumaan Bagdadiin, etkä siellä ole vaarassa joutua vainon tai vakavan haitan kohteeksi. Näin ollen turvapaikka jätetään myöntämättä.

Käsittämätöntä. Usko inhimillisyyteen ja ihmisyyteen on kyllä koetuksella näitä päätöksiä lukiessa!

Ei kannata liikaa miettiä mitä jos minä tai joku minun perheenjäsenistäni olisi tässä tilanteessa, mutta jos tuntuu muuten hankalalta asettua hetkeksi toisen ihmisen asemaan niin suosittelen! Itselleni se on vähän liiankin helppoa ja olenkin ajautunut muutaman kerran mielessäni aika kauaksi Somaliaan, Afganistaniin, Syyriaan ja Irakiin, ja sieltä ei olekaan niin helppo tulla takaisin...

Mua oikeastaan vähän huolestuttaa palata loman jälkeen töihin, koska syksyn aikana näiden merkkien mukaan tulee vastaan kielteisiä jatko-oleskelulupapäätöksiä ja kielteisiä perheenyhdistämispäätöksiä. Absurdeja sellaisia. Keksimällä keksittyjä ja väkisin hidasteltuja - niin kauan hidasteltuja, että lakiakin on ehditty muuttaa. Kotoutumisen estäviä ja vähän itseään ehjemmäksi saaneet ihmiset uudelleen hajottavia. Ja me ollaan niitä, jotka yritetään jotenkin kannatella näiden epäinhimillisten päätösten keskellä. 

(Mainitaan nyt vielä ennen kuin joku alkaa vänkäämään, että rikolliset kuuluukin käännyttää. Minä puolustan niitä ihmisiä ja niiden ihmisten puolesta, joiden kohdalla kansainvälisen suojelun edellytykset täyttyvät.)

Eka lomaviikko takana - mitä jäi käteen?

A P U A melkein 900 katselukertaa blogilla! Ja mua jännitti kamalasti julkaista koko blogia ja mietin kirjottaisinko sittenkin vaan itselleni, vähän niin kuin päiväkirjaa. Iso kiitos kaikille lukijoille ja erityiskiitos tykkääjille, kommentoijille ja tsemppaajille!

Nyt alkaa olla ensimmäinen lomaviikko takana. Tähän viikkoon on mahtunu kaikenlaista ja pakko todeta, että oli oikea päätös jäädä kotiin eikä varata väkisin mitään Tallinnan matkaa!

Maanantaina oli thainyrkkeilytreenit ja oli muuten luksusta sekin, että ei tarvinnut stressata aamuherätyksestä! Treenit on kello 20-21.30 ja oon kotona vasta 22 maissa. Käyn suihkussa, pesen treenikamppeet pikaohjelmalla (sori naapurit mutta mä en vaan pysty jättään niitä hiestä märkiä kuteita lojuun) ja syön. Käyn treenien jälkeen ylikierroksilla ja kroppa on niin täynnä adrenaliinia että melkein kohisee. Nukkuun pääsen vasta siinä 24 maissa ja yleensä heräilen noin tunnin välein kunnes saakin sitten nousta ylös. Jos muistan ottaa melatoniinin heti kun pääsen kotiin niin nukun vähän paremmin. 

Tiistaina kävin hierojalla (Timo Mäki Pirkanmaan hierojakoulun yhteydessä). Tunnin hieronta 29 euroa ja sain kaupan päälle vielä pari venyttelyvinkkiä, suosittelen! Ens viikolla mulla onkin taas aika urheiluhierojakoululle. Siitä lähdin porukoille juhliin äitin synttäreitä missä vierähti loppuilta. Hyvää ruokaa ja ulkoilua perheen kanssa.

Keskiviikkona kävin kirjastossa ja tapasin sattumalta vanhan koulukaverin, joka pyysi jätskille. Se pyysi myös mun puhelinnumeron ja pyysi ilmottaan kun oon lähistöllä. Jälkikäteen mietin oliko tää ihan viatonta vai oonko mä sinisilmänen. Kävin Lielahdessa shoppailemassa ja kun palasin kotiin niin pudotin kahvipannun lattialle ja se hajos. Ei edes oikeestaan harmittanut paitsi se, että miks se ei hajonnu ennen kun menin Prismaan vaan vasta kun pääsin sieltä kotiin! Soitin parhaalle ystävälle ja oli ihanaa jutella pitkästä aikaa.

Illalla oli taas thainyrkkeilytreenit. Otin vanhat lenkkarit mukaan ja lähdin hyppynarun sijaan alkulämmöille ulos. Juostiin Pyynikin näkötornille, siellä portaita ylös alas ja takasin Puutarhakadulle, 35 minuuttia. En oo ikinä juossu noin pitkää matkaa yhteen soittoon eikä oikeestaan tehnyt edes tiukkaa! Kiitos ryhmäkurin, ei siinä vaan voinu jäädä jälkeen! Sitten piti jaksaa vielä varsinainen treeni ja päälle pari erää sparria. Hyvä fiilis!

Torstaina pyöräilin Pyhäjärven ympäri Ankaran kropparempan Jaakon kanssa. Oli muuten huikeen hienoja maisemia matkan varrella, välillä mietin ollaanko me vielä Suomessa - miten näin lähellä on tällasia paratiiseja joista en oo tiennyt mitään! Samalla reitillä oli myös työkaveri miesystävänsä kanssa: vähän leikkimielistä kisailua (todennäköisesti ainoastaan mun mielessä) ja yhteinen kahvitauko. Kolme tuntia ja kolmekymmentä kilometriä myöhemmin olin ihan kuitti ja makasin loppuillan sohvalla katellen Ryan Gosling-leffoja Netflixistä.

Ota sä musta kuva niin mä otan susta!

Perjantaina kävin ostamassa uuden kahvinkeittimen veljen ja veljentyttären kanssa ja käytiin Vapriikissa mihin tuli myös sisko poikansa kanssa. Oli kivaa mutta olin ihan poikki kun pääsin kotiin. Tein lättyjä ja nice creamia (pakastettu banaani ja loraus kookoskermaa sekasin blenderissä) ja jatkoin Ryan Gosling-maratonia.

Ryan Gosling-maraton eväät

Lauantaina herätessä mulla oli kurkku vähän kipeä, joten päätin jättää kaikki treenihoukutukset siltä päivältä väliin. Kävin kirjastossa, koska mun varaama kirja oli saapunut ja huomasin että Hämeenpuistossa oli "luret päällä". Eihän suomalaisilla ollut tapana kokoontua yli neljän hengen ryhmissä? Tuulensuun terassilta asiakas kehotti pokemonittajia hankkiin elämän. Nauratti koko loppumatkan kotiin.

Tänään sunnuntaina siivosin ja kävin salilla. Hallituskadulla oli hiljasta ja oli tosi hyvä ja rento olo treenata! Koitin kuvata muutamaa liikettä että näkisin näyttääkö oikealta mutta kotona huomasin että olin ottanut videon sijaan kuvia. Poistin ne :D 

Hyvä treeni - parempi mieli!

Bataattiranskikset, pakasteseiti yrttikastikkeella, salaatti ja itse tehty pesto

Lätty meksikomaustetuilla vihanneksilla, kookoskermalla ja pestolla

Eka lomaviikko oli kokonaisuutena erinomainen enkä ois voinu toivoa enempää. Parin ensimmäisen illan jälkeen ei työasiatkaan enää pyörinyt mielessä. Tosin viime yönä näin unta työkavereista... ikävä? :D Huomenna alkaa uus viikko täynnä mahdollisuuksia! 

Loppuilta otetaan rennosti!

Jutan Voimakirja

Bongasin kirjaston vippilainoista lomalukemiseks Jutta Gustafsbergin Voimakirjan, joka julkaistiin viime vuonna. Olin tammikuussa Jutan ja Tiina Hälvän lähinnä pH- ja detox -dieettejä käsittelevällä luennolla Tampereen yliopistolla ja taukojen aikana aulassa kävi kuhina tän kirjan ympärillä. Melkein itsekin ostin koska siihen olis saanut Jutan nimmarin... mutta tein fiksun päätöksen ja jätin ostamatta. Huomasin nyt nimittäin, että kirja ei antanut mulle ihan niin paljoa kuin olisin toivonut.

Kirja jakautuu kolmeen osaan: hyvinvointi, onnistuminen ja henkisyys. Ensimmäinen osio sisältää perustietoa ravintoaineista ja kuntoilusta, muutaman aukeaman reseptejä ja Jutan lempiliikkeitä salilla ja kotitreenissä sekä asiaa unen tärkeydestä. Liikkeet oli mulle tuttuja ja reseptejä on jo valmiiksi liikaakin jonossa odottamassa, että pääsis mun käsittelyyn (en osaa noudattaa reseptejä vaan mun on jostain kumman syystä pakko aina soveltaa jotain :D). 

Toinen osa käsittelee onnistumista - lähinnä unelmien tärkeyttä ja stressinkäsittelyä. Jutta kertoo oman tarinansa siitä miten perusti yrityksen kaikista epäilijöistä huolimatta. Osion myötä Jutasta avautuu syvempi kuva fitness- ja hyvinvointialan ammattilaisen takana ja yrittäjän maailman vaativuudestakin saa vähän käsitystä. Tämä osio on aika lyhyt muuhun kirjaan verrattuna mutta en silti jaksanut lukea sitä ihan sanasta sanaan vaan silmäilin ja luin joitain kohtia tarkemmin. Ehkä jossain toisessa elämäntilanteessa olisin saanut tästä enemmän irti.

Kolmannessa osassa käsitellään Jutan uusinta aluevaltausta eli henkisyyttä. Juttahan on alkanut järjestään retriittejä, mihin kyllä kiinnostais lähteä mukaan! Meditoin silloin tällöin ja henkisyys on aina kiinnostanut mua mutta tässä hektisessä elämäntilanteessa se meinaa unohtua. Retriitti ja vielä Jutan seurassa olis aika huikeeta! Jutan läsnäolossa on nimittäin jotain maagista... suosittelen meneen vaikka Bodyaction outletiin joku viikonloppu ja oon varma siitä, että Jutta tekee suhun vaikutuksen! Mullekin kävi niin ja tuli olo, että pakko käydä jotain juttelemassa (ja sitten juteltiin jostain paidasta ja toivoin että Jutta sanois että ootpa hyvässä kunnossa mutta eihän se sanonu :'D). Jos mullekin käy näin niin voin vaan kuvitella kuinka moni on hihassa roikkumassa päivittäin... Mutta Voimakirjaan palatakseni henkisyys-osiossa Jutta käsittelee seksiä, rakkautta ja läsnäoloa aika pintapuolisesti. Lukija saa muutamia perusmeditointiharjoituksia tehtäväksi, mutta ne olivat minulle jo tuttuja.

Yhden tärkeän ajatuksen Jutta kuitenkin herätti! Jutta kirjoitti, että tekee hyvää opetella olemaan kiitollinen pienistäkin asioista. Kiittää kumppania, ystävää, ketä tahansa aina kun siihen on pienikin syy. Minua on kritisoitu esimerkiksi yhden eksän taholta siitä, että kiitän liikaa! Ei kuulemma tarvitse kiittää kaikista pikkuasioista. Muistan yrittäneeni jossain vaiheessa kiinnittää huomiota siihen, että en kiittäisi niin paljoa!!! Onneksi omat arvot ja ajatukset voitti ja olen jatkanut kiittämistä ja Jutan neuvon vahvistamana jatkan edelleen! Kiitos äiti ja hyvä kotikasvatus!

Tällä viikolla thainyrkkeilyssä tein myös havainnon siitä, että pyydän anteeksi aina kun saan lyönnin tai potkun läpi. No, se on ehkä nyt ihan ok koska en halua satuttaa sparrikaveria ("don't worry I'm a tough guy!") mutta mitä jos olisinkin joskus oikeesti kehässä ja pyytäisin joka välissä anteeks :'D Jatkoin vähän pidemmälle tätä anteeksipyytämisajatusta ja totesin, että olen pienestä asti pyytänyt tai joutunut pyytämään anteeksi vaikka tosiasiassa olisin ollut se, jolta olisi pitänyt pyytää anteeksi. Yhä edelleenkin saatan pyytää anteeksi vaikka en olisi loukannut vaan tullut loukatuksi. Onneksi on Tunne lukkosi -kirja, joka toivottavasti auttaa tässäkin asiassa. Siitä enemmän myöhemmin!

Kokonaisarvioni Voimakirjasta on 2/5 koska en ollut ihan kirjan kohderyhmää (vaikka luulin olevani). Kirja sopii paremmin niille, jotka vasta aloittelevat kuntoilun ja terveellisempien elämäntapojen parissa.

Sunnuntai on mahtava päivä treenata!

Nykytilanne

Ja tarinassa ollaan päästy vihdoin tähän vuoteen! Edelliset kolme postausta käsittelee mun muutosta vuodesta 2013 alkaen, aloita tarinan lukeminen alusta.

Tammikuussa 2016 aloitin vuoden määräaikasen sosiaalityöntekijän sijaisuuden mun unelmaduunissa. Gradu oli edelleen kesken ja ähersin sitä kaiken ajan mikä liikeni salilta, thainyrkkeilyltä ja perheeltä. Kavereille ei ollut paljon jäänyt aikaa koska se mitä mä kaipasin oli seura salille tai treenaan eikä mua huvittanut enää istua baareissa tai käydä keikoilla niin kun ennen.

Helmikuussa 2016 tuli täyteen vuosi Acticin jäsenyyttä ja musta oli jo jonkun aikaa tuntunut siltä, että se sali ei enää motivoi mua tarpeeks. Tunsin olevani parhaimmassa kunnossa siellä kävijöistä (voi kyllä olla että tää oli pelkkää harhaa :D). Niinpä irtisanoin jäsenyyden ja hyppäsin aika pitkän  ja vähän pelottavankin loikan WFC:lle. Acticilla kertyneet harhat omasta kunnosta karisi aika nopeesti. Lisäks uudella salilla on tietysti alkuun muutenkin vähän haparointia kun ei tiedä mistä mikäkin laite löytyy eikä välttämättä edes ihan tarkalleen miten mikäkin toimii.

Jatkoin Bodyworkersin hyväksi havaituilla saliohjelmilla (Bootyn jälkeen oli menossa Made with passion) ja meillä oli helmikuussa taas mukavan rankka yhteistreeni Tampellassa. Testailtiin vähän kuntoo ja meikä oli vatsalihashaasteessa ylivoimanen ykkönen! 120 sekunnissa 99 istumaannousua ja punnerruksia 25 jos en ihan väärin muista.

Bodyworkersin treeni helmikuu 2016 (c) D-t Liimatainen

Aika nopeesti sali alkoi kuitenkin tuntua omalta ja moikkaustuttuja on nyt vajaassa puolessa vuodessa kertynyt muutamia. Multa kuitenkin edelleen puuttuu salikaveri (saa siis tulla jutteleen!!!). Tampella on mulle enemmän se "oma paikka" vaikka Hallituskatu onkin vähän lähempänä ja siitä on helppo koukata Lidliin samalla reissulla ;)

Helmikuu 2016 (noi ei sit oo mun salishortsit :'D)

Maaliskuussa 2016 mulla oli (taas) aivan liikaa stressiä työn, gradun, treenien ja muiden velvollisuuksien takia ja todennäkösesti siitä syystä tulin kipeeks ihan kunnolla. Muistan kun olin vääntäytyny väkisin töihin ja meillä oli heti aamulla työnohjaus. Työnohjaajan ei tarvinnu kysyä muuta kun "mitä sulle kuuluu?" ja padot oli auki. Tajusin, että kukaan ei ollu kysyny sitä multa pitkään aikaan ja olin itekin huolehtinu enemmän muista kuin itestäni. Olin flunssassa ja todennäkösesti burnoutin partaalla. Lähdin kesken päivän kotiin ja olin pois loppuviikon. Treeneistä tuli kuitenkin pidempi tauko ja salille taisin uskaltaa vasta kolmen viikon päästä. Tunsin, että kaikki voima oli kadonnut ja oli kuin olisin joutunut aloittaan alusta. Muistin myös miltä tuntuu mennä ekaa kertaa ikinä salille ja koin suurta myötätuntoa alottelevia harrastajia kohtaan. Nyt ajatellen voima on kuitenkin palautunut hyvin eikä mitään katastrofia tapahtunut pidemmänkään tauon aikana (no joo eihän toi nyt ollut edes pitkä tauko ja mietinkin silloin, että mitä väliä on kolmella viikolla kun oon ollut yli puolet elämästäni liikkumatta!). Thainyrkkeilytauko venyi melkein kahdeksi kuukaudeksi, koska paluu salille tuntui niin vaikeelta. Nyt sekin kipinä on taas toden teolla löytynyt!

Huhtikuu 2016 tais mennä aika lailla peruskaavan mukaan eli töitä, gradua, salia ja kummipojan leikittämistä. Toukokuussa 2016 sitten sain vihdosta viimein gradun pakettiin ja valmistuin! Ja se ei oikeestaan tuntunu sillon miltään, en halunnut edes juhlia. Nyt vasta alan ymmärtää miten ison duunin oon tehnyt! 

Kesä 2016 on meneillään ja oon kahden viikon kesälomalla just nyt! Oon levännyt ja treenannut sopivassa suhteessa ja olo on aika ihanteellinen! Nyt on pitkästä aikaa toinen lepopäivä putkeen, koska mulla oli herätessä kurkku vähän kipeenä. Huomenna toivottavasti back to the gym! Kiitos jos jaksoit lukea edes osan ja jätä ihmeessä kommenttia jos heräs jotain ajatuksia!

Heinäkuu 2016 - tästä on hyvä jatkaa!

Seuraavassa postauksessa voin kertoa tarinaa blogin nimen takaa jos se jäi vielä epäselväksi! Tavoitteena on oppia nauttimaan elämästä enemmän sen suorittamisen sijaan :)