Täällä ollaan taas perustavanlaatuisten kysymysten äärellä! Eilen töistä lähtiessä kävelin kukkakaupan ohi ja aloin pohtia olisko elämä mukavampaa jos olisinkin kukkakauppias?
Jos mulla olis oma kukkakauppa - tai ehkä vielä parempi, jos olisin töissä kukkakaupassa niin välttyisin kaikilta yrittäjän päänsäryiltä. Saisin olla päivät ihanien kasvien ympäröimänä ja asiakkaita kävis harvakseltaan, mutta riittävästi, että putiikki pysyy pystyssä. Asiakkaat ei odottais, että ratkaisen kaikki ongelmat sormia napsauttamalla vaan poistuis tyytyväisinä saatuaan kimpun kukkia tai huonekasvin ja hoito-ohjeet. Asiakkaan lähdettyä mulla ei olis listaa asioista, jotka oon luvannut hoitaa eikä käyntiä tarvis kirjata mihinkään. Ehtisin työpäivän aikana hetkittäin vaan olla, ehkä jopa lukea hetken kirjaa ja juoda rauhassa kahvia sekä tietysti pitää huolta kasveista. Kalenteri ei olis tupaten täynnä seuraavaa paria kuukautta eikä tekemättömät työt herättäis mua öisin. Mun ei tarvis juosta paikasta toiseen minuuttiaikataulun kanssa eikä jättää tekemättä kaikkia suunniteltuja töitä silloin kun jollain on kriisi. Mun ei tarvis istua kaikenmaailman palavereissa ja taistella siitä, että saan oman mielipiteeni kuuluviin. Työtä ei koko ajan kehitettäis erilaisissa työryhmissä eikä tarvis taistella yhteistyötahojen kanssa siitä miten saadaan hommat toimimaan. En kokisi riittämättömyyden tunnetta vaan se, että teen parhaani siinä ajassa mitä työhön on varattu, riittäisi mainiosti. Mulla olis aikaa pitää huolta itsestäni ja ehtisin palautua työpäivän rasituksista jo työpäivän aikana.
On äärettömän tärkeää muistaa pitää huolta itsestään ja kiinnittää siihen vielä ekstrahuomiota, jos tekee työtä omalla persoonallaan ja työssään pitää huolta muiden ihmisten hyvinvoinnista! Meille ei taidettu yliopistossa sosiaalityön opinnoissa missään vaiheessa ainakaan sivulausetta enempää puhua aiheesta eikä siitä puhuta kyllä työpaikallakaan. Työnohjausta saa, jos sitä osaa vaatia. Selkeisiin uupumuksen merkkeihinkään ei valitettavasti puututa vaikka sellaista odottaisi. Työkaverin uupumisen puheeksi ottaminen on hankalaa mutta aina voi tarjota apua (tein näin tällä viikolla ja heti sen jälkeen toivoin, ettei avuntarjousta oteta vakavasti koska tosiasiassa en olis pystynyt auttamaan kun kalenteri on niin täynnä). Toimiva tiimityö ja yhteistyö eri toimijoiden välillä on kaiken A ja O! Pahin tilanne on, jos tuntee olevansa yksin asiakkaan ongelmien kanssa vaikka toimijoita olisi paljon, koska yhteistyötä ei käytännössä ole tai se ei toimi (esim. kivat ja helpot työt kyllä tehdään eikä työn etenemisestä puhuta sanallakaan mutta hankalan tilanteen tullessa vastaan vastuu ulkoistetaan toiselle, voin kertoa että nämä on erittäin v-mäisiä tilanteita erityisesti perjantai-iltapäivisin!).
Olen viimeisten kolmen kuukauden aikana lukenut aikamoisen kasan kirjallisuutta itsehoidosta ja työhyvinvoinnista ja huomannut, että kaikkien niiden oppien toteuttaminen käytännössä vaatii, että työpäivän aikana pitää olla hetki aikaa pysähtyä! Nyt näin ei ole ja opit on jäänyt laittamatta käytäntöön. Mun pyhä aikomus on alkaa täyttämään kalenteria tästä lähtien niin, että laitan oman itseni asiakkaiden edelle - koska jos poltan itseni loppuun niin musta ei oo iloa kenellekään. Olen kuullut useammankin feenikslintu-tarinan vasta loppuunpalamisen kautta syntyneestä ymmärryksestä ja yritän itse oppia ennen kuin mulle käy niin. Yks tärkeä asia on pitää riittävästi lomaa ja sen takia lähdenkin parin viikon päästä lataan akkuja aurinkoon. Viime vuonna tuli pidettyä aivan liian vähän lomaa joten tänä vuonna tilanne korjataan!
Loppuun haluan sanoa, että kirjoituksen tarkoituksena ei ole millään lailla aliarvioida
kukkakauppiaiden työtä jota arvostan - jo hetki kukkakaupassa laskee mun
stressitasoja! Täytyy vielä lisätä, että tykkään mun nykyisestä työstä vaikkakin se onkin tosi haastavaa eikä resursseja työn tekemiseen ole riittävästi mikä näkyy henkisenä ja fyysisenä kuormituksena. Siksi onkin entistä tärkeämpää yrittää tehdä kaikki se minkä pystyy oman ja mielellään myös työkavereiden jaksamisen eteen!
“It is one of the most beautiful compensations of life
that no man can sincerely try to help another without helping himself.” (Self-Care as Ethical Imperative)
Rentouttavaa viikonloppua kaikille!
