Heinäkuun treenit

Kesäloma on ohi ja huomenna paluu arkeen. Lomalla ei tullut treenattua ihan yhtä paljon kuin olin etukäteen ajatellut, koska olikin niin paljon kaikkea muuta ja päivät meni hujauksessa... Toivotaan että lämpimät kelit jatkuu kuitenkin edelleen ja arkirytmiin työn, treenin ja levon suhteen pääsee taas helposti kiinni!

Polar Loop

Heinäkuun treenit:

Kuntosali 9 x 1h 15min
Thainyrkkeily 7 x 1,5h

30 km pyörälenkki + "peruspyöräilyt"
Hieroja 2 x 1h + venyttelyt ja rullailut ennen ja jälkeen treenien


Ihanaa elokuuta - joka on muuten yks mun suosikkikuukausista! Mä ainakin lupaan tehdä sopivan rennon töihin paluun ja koittaa pitää stressin mahdollisimman kaukana! ;)

Parvekepuutarhassa

Käsittämättömiä päätöksiä

Otsikko viittaa Sunniva Draken 24.7.2016 jakamaan Maahanmuuttoviraston (Migri) 12.7.2016 antamaan käännytyspäätökseen, joka löytyy kokonaisuudessaan täältä. Koska alle kahdessa viikossa ei karise sosiaalityöntekijän viitta harteilta niin näin kesälomaltakin on pakko kommentoida. Alla esitetyt lainaukset on em. päätöksestä.

Aika monta päätöstä (myönteistä ja kielteistä) lukeneena voin todeta, että tässä tapauksessa turvapaikanhakija on esittänyt näin maallikon silmin (maallikoita ne Migrin ylitarkastajatkin on hienosta tittelistä huolimatta) useampia päteviä syitä sille, että Irakista on ollut pakko lähteä eikä sinne ole mahdollista palata ilman, että asettaa henkensä ja terveytensä vaaraan.

Ensin hakija kertoo ja esittää kaiken sen, mihin turvapaikkahakemuksessaan vetoaa ja Migri arvioi esitetyn todenmukaisuuden.

Maahanmuuttovirasto hyväksyy johdonmukaisen kertomuksesi pidätyksestäsi, vangitsemisestasi ja siitä, että sinua on kidutettu vangitsemisen aikana.

ISIS on vaatinut sinulta rahaa ja uhannut tappaa sinut ja äitisi, jos et suostu heidän vaatimuksiinsa. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun olit osallistunut kansainväliseen rakennushankkeeseen, josta olit tienannut hyvin rahaa. Uhkailut olivat jatkuvia. Työpaikkasi räjäytettiin ja sen jälkeen elit puoli vuotta piilossa isoisäsi luona. Myöhemmin kuulit, että talosi oli räjäytetty ja että ISIS etsi sinua edelleen.

Seuraavaksi kerrottua peilataan Migrin itse hankkimaan maatietoon sekä muihin lähteisiin perustuviin seikkoihin.

ISIS on rangaissut äärimmäisillä tavoilla ihmisiä, jotka ovat yrittäneet paeta ISISin hallussa olevilta alueilta. Ankarilla rangaistuksilla, kuten surmilla, ISIS levittää pelkoa, ja pyrkii kitkemään muiden asukkaiden halun paeta ISIS-alueelta. 

Pako salakuljettajien matkassa ei välttämättä onnistu toista kertaa. Pakomatka itsessään on traumatisoiva, joten en voi käsittää että näinkin ilmeisesti suojelun tarpeessa oleva pakotetaan palaamaan ja pahimmassa tapauksessa yrittämään hengenvaarallista pakomatkaa uudelleen, jos se on parempi vaihtoehto kuin jäädä. Migrin pitäisi seurata käännyttämiensä ja karkottamiensa henkilöiden pärjäämistä vähintään saadakseen tietoa siitä onko tehty oikeita vai vääriä päätöksiä. Maatietoahan kyllä kerätään mutta se ei kerro yksittäisen ihmisen henkilökohtaisesta vaaraan joutumisesta, minkä puuttumiseen päätöksissä taas vedotaan.

Onko ylitarkastajilla virkavastuu ja mihin asti? Jos teen sosiaalityöntekijänä päätöksen, jonka seurauksena toinen ihminen joutuu vakavaan hengenvaaraan ja jopa menehtyy, niin minä kannan vastuun siitä päätöksestä ja asia käsitellään oikeudessa (kuten surullinen Eerika-tapaus osoitti). 

Maahanmuuttovirasto ei hyväksy tosiseikkana, että olisit tulevaisuudessa vaarassa joutua ISISin tappamaksi henkilökohtaisten syiden vuoksi, vaan ISISin toiminnan rahoittamiseen liittyvän mielivaltaisen väkivallan vuoksi turvattomalla kotialueellasi.

Tässä hienoin sanakääntein todetaan, että tapetuksi joutuminen on todennäköistä. 

Miltä näitä päätöksiä tuntuu tehdä? Toivon todella, että kukaan ei ainakaan nauti kielteisten päätösten tekemisestä koska silloin ollaan jo pelottavalla alueella. Jos päätöksen vielä tekee joku, joka ei ole ikinä tavannut kyseistä ihmistä (jos siis haastattelun on tehnyt joku muu kuin päätöksentekijä itse) niin kasvottomana epäinhimillisten päätösten tekeminen on aina helpompaa. Mietinkin tässä, että päätöksentekijän pitäisi itse antaa päätös tiedoksi hakijalle. Ei sosiaalityössäkään laiteta toista viranomaista asialle vaikka päätös olisikin asiakkaalle epämieluinen (tosin sosiaalityössä päätösten tulee olla asiakkaan edun mukaisia eikä esimerkiksi tietyn hallituspuolueen linjan mukaisia...).

Edellä esitetyn maatiedon perusteella Maahanmuuttovirasto katsoo, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että olisit vaarassa joutua ISISin erityisen mielenkiinnon ja tätä kautta myös vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi jos yrittäisit palata ISISin hallinnassa tällä hetkellä olevaan Mosuliin, sillä ISIS valvoo tarkasti kulkua Mosulissa. Maahanmuuttovirasto hyväksyy näin ollen tosiseikkana sen, että joutuisit ISISin taholta vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi palatessasi Mosuliin. Sinulla ei ole kotialueellasi mahdollisuutta turvautua viranomaissuojeluun ISISiä vastaan.

Ja tässä sitten sujuvasti kumotaan edellisessä lainauksessa todettu seikka, jonka mukaan hakija ei olisi henkilökohtaisten syiden vuoksi vaarassa joutua ISISin tappamaksi.

Seuraavaksi päätöksessä tarkastellaan hakijan kertomusta ja tosiseikkoja suhteessa Suomen ulkomaalaislainsäädäntöön.

Talon räjäytys on luonteeltaan omaisuuteen kohdistuva teko eikä Maahanmuuttovirasto pidä sitä vainona.

Tämähän nyt on jo ihan normaalia, ei hetkauta enää suuntaan tai toiseen! (sarkasmivaroitus)

Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikaksi sen, että ISIS-järjestö on vaatinut sinulta rahaa ja on toistuvasti uhannut tappaa sinut, jos et suostu heidän vaatimuksiinsa. Maahanmuuttovirasto katsoo, että sinuun on tältä osin kohdistunut vainoksi katsottavia tekoja. Maahanmuuttovirasto ei kuitenkaan ole hyväksynyt kertomustasi siitä, että voisit tulla tapetuksi Mosulissa henkilökohtaisten syiden vuoksi. ISISin hallinnassa tällä hetkellä olevaan Mosuliin palatessasi olisit kuitenkin vaarassa joutua vakavien oikeudenloukkausten ja siten vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi. 

Ensin hyväksytään tosiasiana se, että hakija on ISIS:in toimesta uhattu tappaa mutta sitten ei kuitenkaan hyväksytä tosiasiana sitä, että hakija voisi tulla tapetuksi. "Näin kun näitä sanoja pyöritellään niin kukaan ei välttämättä ymmärrä mitä me tässä halutaan sanoa."

Olet kuitenkin kieltäytynyt maksamasta ISISilIe rahaa, joten sinulla voidaan katsoa olevan oletettu poliittinen mielipide, mikä on yksi ulkomaalaislain mukaisista vainon syistä. Maahanmuuttovirasto ei ole kuitenkaan hyväksynyt kertomustasi siitä, että voisit tulla kotialueellesi palatessasi tapetuksi henkilökohtaisten syiden vuoksi. Tältä osin ulkomaalaislain mukainen edellytys syy-yhteydestä ei täyty. ISISin silmissä jo pelkkä pakeneminen Mosulista voidaan kuitenkin katsoa poliittisen mielipiteen ilmaisuksi. Oletettu poliittinen mielipide on ulkomaalaislaissa mainittu vainon syy. Tältä osin vainoksi katsottavien tekojen ja vainon syyn välillä on ulkomaalaislain mukainen syy-yhteys. 

 Ja sitten:

Kaikki laissa säädetyt edellytykset turvapaikan myöntämiselle täyttyvät kohdallasi. 

Mutta vielä on katsomatta yksi kortti, maan sisäinen pako:

Maahanmuuttovirasto on edellä katsonut, että sinulla on perusteltua aihetta pelätä joutuvasi vainotuksi takia kotialueellasi Mosulissa. Olet kertonut, ettet voi siirtyä sisäisesti muualle Irakiin. Kurdistanin alueelle et arabina pääse ilman oleskelulupaa tai takaajaa. Koet myös, että sunnina sinun olisi vaikea asettautua esimerkiksi Bagdadiin, koska shiiat tappavat siellä sunneja.

Shiialaisten puolisotilaallisten ryhmien epäillään syyllistyneen pääasiassa miespuolisten sunnisiviilien sieppauksiin, kidutuksiin ja tappoihin eri puolilla Irakia, mutta etenkin Bagdadin kaupungissa sekä kaupunkia ympäröivällä vyöhykkeellä. Erityisessä vaarassa ovat olleet sunniarabimiehet, jotka ovat kotoisin alueilta, joita ISIS hallitsee tai missä sunnikapinallisia yleisesti tuetaan. Bagdadin alueen sunniväestö kokeekin, että shiialaiset ääriryhmät pyrkivät väkivaltaa ja muita pelottelukeinoja hyväksi käyttäen ajamaan sunnit pois asuinalueiltaan. Viranomaissuojelun saaminen Bagdadissa sunniarabina on useimmiten epätodennäköistä.

Edellä esitetyn maatiedon mukaan sunnimuslimeihin voi Bagdadin tämänhetkisessä tilanteessa kohdistua oikeudenloukkauksia. Maatieto ei kuitenkaan tue sellaista johtopäätöstä, että jokainen Bagdadissa asuva sunnimuslimi olisi vainon vaarassa yksinomaan uskonsuuntauksensa vuoksi. 

Nyt menee taas yli hilseen. Ensin kerrotaan sunniarabimiesten olevan erityisessä vaarassa mutta sitten ei kuitenkaan ole? Jokainen ei ole vaarassa koska joku onnekas saattaa selvitä joutumatta vainotuksi? Mutta ilman pelkoa vainotuksi tulemisesta ei varmasti selviä kukaan. 

Maatiedon mukaan Bagdadissa on sunnienemmistöisiä kaupunginosia, joissa erityisesti sunneihin kohdistuvan väkivallan riski on matalampi. Maahanmuuttovirasto katsoo edellä esitetyn maatiedon perusteella, että sinun on turvallisesti ja laillisesti mahdollista siirtyä oleskelemaan Bagdadin kaupunkiin. Bagdadin kaupungissa sinuun ei kohdistu uhkaa alueen turvallisuustilanteen vuoksi ja ISISin taholta sinuun kohdistuvan uhan katsotaan rajoittuvan Mosuliin ja lähialueille. Bagdadissa asuu paljon sunniarabeja ja kaupungissa on alueita, joilla sunniarabit voivat elää pääosin ilman oikeudenloukkauksien vaaraa.

Maahanmuuttovirasto katsoo, että sinulla on mahdollisuus sisäiseen pakoon, etkä ole tästä syystä turvapaikan tarpeessa. (UlkL 88 e S) Maahanmuuttovirasto on edellä katsonut, että sinulla on mahdollisuus turvallisesti ja laillisesti siirtyä asumaan Bagdadiin, etkä siellä ole vaarassa joutua vainon tai vakavan haitan kohteeksi. Näin ollen turvapaikka jätetään myöntämättä.

Käsittämätöntä. Usko inhimillisyyteen ja ihmisyyteen on kyllä koetuksella näitä päätöksiä lukiessa!

Ei kannata liikaa miettiä mitä jos minä tai joku minun perheenjäsenistäni olisi tässä tilanteessa, mutta jos tuntuu muuten hankalalta asettua hetkeksi toisen ihmisen asemaan niin suosittelen! Itselleni se on vähän liiankin helppoa ja olenkin ajautunut muutaman kerran mielessäni aika kauaksi Somaliaan, Afganistaniin, Syyriaan ja Irakiin, ja sieltä ei olekaan niin helppo tulla takaisin...

Mua oikeastaan vähän huolestuttaa palata loman jälkeen töihin, koska syksyn aikana näiden merkkien mukaan tulee vastaan kielteisiä jatko-oleskelulupapäätöksiä ja kielteisiä perheenyhdistämispäätöksiä. Absurdeja sellaisia. Keksimällä keksittyjä ja väkisin hidasteltuja - niin kauan hidasteltuja, että lakiakin on ehditty muuttaa. Kotoutumisen estäviä ja vähän itseään ehjemmäksi saaneet ihmiset uudelleen hajottavia. Ja me ollaan niitä, jotka yritetään jotenkin kannatella näiden epäinhimillisten päätösten keskellä. 

(Mainitaan nyt vielä ennen kuin joku alkaa vänkäämään, että rikolliset kuuluukin käännyttää. Minä puolustan niitä ihmisiä ja niiden ihmisten puolesta, joiden kohdalla kansainvälisen suojelun edellytykset täyttyvät.)

Eka lomaviikko takana - mitä jäi käteen?

A P U A melkein 900 katselukertaa blogilla! Ja mua jännitti kamalasti julkaista koko blogia ja mietin kirjottaisinko sittenkin vaan itselleni, vähän niin kuin päiväkirjaa. Iso kiitos kaikille lukijoille ja erityiskiitos tykkääjille, kommentoijille ja tsemppaajille!

Nyt alkaa olla ensimmäinen lomaviikko takana. Tähän viikkoon on mahtunu kaikenlaista ja pakko todeta, että oli oikea päätös jäädä kotiin eikä varata väkisin mitään Tallinnan matkaa!

Maanantaina oli thainyrkkeilytreenit ja oli muuten luksusta sekin, että ei tarvinnut stressata aamuherätyksestä! Treenit on kello 20-21.30 ja oon kotona vasta 22 maissa. Käyn suihkussa, pesen treenikamppeet pikaohjelmalla (sori naapurit mutta mä en vaan pysty jättään niitä hiestä märkiä kuteita lojuun) ja syön. Käyn treenien jälkeen ylikierroksilla ja kroppa on niin täynnä adrenaliinia että melkein kohisee. Nukkuun pääsen vasta siinä 24 maissa ja yleensä heräilen noin tunnin välein kunnes saakin sitten nousta ylös. Jos muistan ottaa melatoniinin heti kun pääsen kotiin niin nukun vähän paremmin. 

Tiistaina kävin hierojalla (Timo Mäki Pirkanmaan hierojakoulun yhteydessä). Tunnin hieronta 29 euroa ja sain kaupan päälle vielä pari venyttelyvinkkiä, suosittelen! Ens viikolla mulla onkin taas aika urheiluhierojakoululle. Siitä lähdin porukoille juhliin äitin synttäreitä missä vierähti loppuilta. Hyvää ruokaa ja ulkoilua perheen kanssa.

Keskiviikkona kävin kirjastossa ja tapasin sattumalta vanhan koulukaverin, joka pyysi jätskille. Se pyysi myös mun puhelinnumeron ja pyysi ilmottaan kun oon lähistöllä. Jälkikäteen mietin oliko tää ihan viatonta vai oonko mä sinisilmänen. Kävin Lielahdessa shoppailemassa ja kun palasin kotiin niin pudotin kahvipannun lattialle ja se hajos. Ei edes oikeestaan harmittanut paitsi se, että miks se ei hajonnu ennen kun menin Prismaan vaan vasta kun pääsin sieltä kotiin! Soitin parhaalle ystävälle ja oli ihanaa jutella pitkästä aikaa.

Illalla oli taas thainyrkkeilytreenit. Otin vanhat lenkkarit mukaan ja lähdin hyppynarun sijaan alkulämmöille ulos. Juostiin Pyynikin näkötornille, siellä portaita ylös alas ja takasin Puutarhakadulle, 35 minuuttia. En oo ikinä juossu noin pitkää matkaa yhteen soittoon eikä oikeestaan tehnyt edes tiukkaa! Kiitos ryhmäkurin, ei siinä vaan voinu jäädä jälkeen! Sitten piti jaksaa vielä varsinainen treeni ja päälle pari erää sparria. Hyvä fiilis!

Torstaina pyöräilin Pyhäjärven ympäri Ankaran kropparempan Jaakon kanssa. Oli muuten huikeen hienoja maisemia matkan varrella, välillä mietin ollaanko me vielä Suomessa - miten näin lähellä on tällasia paratiiseja joista en oo tiennyt mitään! Samalla reitillä oli myös työkaveri miesystävänsä kanssa: vähän leikkimielistä kisailua (todennäköisesti ainoastaan mun mielessä) ja yhteinen kahvitauko. Kolme tuntia ja kolmekymmentä kilometriä myöhemmin olin ihan kuitti ja makasin loppuillan sohvalla katellen Ryan Gosling-leffoja Netflixistä.

Ota sä musta kuva niin mä otan susta!

Perjantaina kävin ostamassa uuden kahvinkeittimen veljen ja veljentyttären kanssa ja käytiin Vapriikissa mihin tuli myös sisko poikansa kanssa. Oli kivaa mutta olin ihan poikki kun pääsin kotiin. Tein lättyjä ja nice creamia (pakastettu banaani ja loraus kookoskermaa sekasin blenderissä) ja jatkoin Ryan Gosling-maratonia.

Ryan Gosling-maraton eväät

Lauantaina herätessä mulla oli kurkku vähän kipeä, joten päätin jättää kaikki treenihoukutukset siltä päivältä väliin. Kävin kirjastossa, koska mun varaama kirja oli saapunut ja huomasin että Hämeenpuistossa oli "luret päällä". Eihän suomalaisilla ollut tapana kokoontua yli neljän hengen ryhmissä? Tuulensuun terassilta asiakas kehotti pokemonittajia hankkiin elämän. Nauratti koko loppumatkan kotiin.

Tänään sunnuntaina siivosin ja kävin salilla. Hallituskadulla oli hiljasta ja oli tosi hyvä ja rento olo treenata! Koitin kuvata muutamaa liikettä että näkisin näyttääkö oikealta mutta kotona huomasin että olin ottanut videon sijaan kuvia. Poistin ne :D 

Hyvä treeni - parempi mieli!

Bataattiranskikset, pakasteseiti yrttikastikkeella, salaatti ja itse tehty pesto

Lätty meksikomaustetuilla vihanneksilla, kookoskermalla ja pestolla

Eka lomaviikko oli kokonaisuutena erinomainen enkä ois voinu toivoa enempää. Parin ensimmäisen illan jälkeen ei työasiatkaan enää pyörinyt mielessä. Tosin viime yönä näin unta työkavereista... ikävä? :D Huomenna alkaa uus viikko täynnä mahdollisuuksia! 

Loppuilta otetaan rennosti!

Jutan Voimakirja

Bongasin kirjaston vippilainoista lomalukemiseks Jutta Gustafsbergin Voimakirjan, joka julkaistiin viime vuonna. Olin tammikuussa Jutan ja Tiina Hälvän lähinnä pH- ja detox -dieettejä käsittelevällä luennolla Tampereen yliopistolla ja taukojen aikana aulassa kävi kuhina tän kirjan ympärillä. Melkein itsekin ostin koska siihen olis saanut Jutan nimmarin... mutta tein fiksun päätöksen ja jätin ostamatta. Huomasin nyt nimittäin, että kirja ei antanut mulle ihan niin paljoa kuin olisin toivonut.

Kirja jakautuu kolmeen osaan: hyvinvointi, onnistuminen ja henkisyys. Ensimmäinen osio sisältää perustietoa ravintoaineista ja kuntoilusta, muutaman aukeaman reseptejä ja Jutan lempiliikkeitä salilla ja kotitreenissä sekä asiaa unen tärkeydestä. Liikkeet oli mulle tuttuja ja reseptejä on jo valmiiksi liikaakin jonossa odottamassa, että pääsis mun käsittelyyn (en osaa noudattaa reseptejä vaan mun on jostain kumman syystä pakko aina soveltaa jotain :D). 

Toinen osa käsittelee onnistumista - lähinnä unelmien tärkeyttä ja stressinkäsittelyä. Jutta kertoo oman tarinansa siitä miten perusti yrityksen kaikista epäilijöistä huolimatta. Osion myötä Jutasta avautuu syvempi kuva fitness- ja hyvinvointialan ammattilaisen takana ja yrittäjän maailman vaativuudestakin saa vähän käsitystä. Tämä osio on aika lyhyt muuhun kirjaan verrattuna mutta en silti jaksanut lukea sitä ihan sanasta sanaan vaan silmäilin ja luin joitain kohtia tarkemmin. Ehkä jossain toisessa elämäntilanteessa olisin saanut tästä enemmän irti.

Kolmannessa osassa käsitellään Jutan uusinta aluevaltausta eli henkisyyttä. Juttahan on alkanut järjestään retriittejä, mihin kyllä kiinnostais lähteä mukaan! Meditoin silloin tällöin ja henkisyys on aina kiinnostanut mua mutta tässä hektisessä elämäntilanteessa se meinaa unohtua. Retriitti ja vielä Jutan seurassa olis aika huikeeta! Jutan läsnäolossa on nimittäin jotain maagista... suosittelen meneen vaikka Bodyaction outletiin joku viikonloppu ja oon varma siitä, että Jutta tekee suhun vaikutuksen! Mullekin kävi niin ja tuli olo, että pakko käydä jotain juttelemassa (ja sitten juteltiin jostain paidasta ja toivoin että Jutta sanois että ootpa hyvässä kunnossa mutta eihän se sanonu :'D). Jos mullekin käy näin niin voin vaan kuvitella kuinka moni on hihassa roikkumassa päivittäin... Mutta Voimakirjaan palatakseni henkisyys-osiossa Jutta käsittelee seksiä, rakkautta ja läsnäoloa aika pintapuolisesti. Lukija saa muutamia perusmeditointiharjoituksia tehtäväksi, mutta ne olivat minulle jo tuttuja.

Yhden tärkeän ajatuksen Jutta kuitenkin herätti! Jutta kirjoitti, että tekee hyvää opetella olemaan kiitollinen pienistäkin asioista. Kiittää kumppania, ystävää, ketä tahansa aina kun siihen on pienikin syy. Minua on kritisoitu esimerkiksi yhden eksän taholta siitä, että kiitän liikaa! Ei kuulemma tarvitse kiittää kaikista pikkuasioista. Muistan yrittäneeni jossain vaiheessa kiinnittää huomiota siihen, että en kiittäisi niin paljoa!!! Onneksi omat arvot ja ajatukset voitti ja olen jatkanut kiittämistä ja Jutan neuvon vahvistamana jatkan edelleen! Kiitos äiti ja hyvä kotikasvatus!

Tällä viikolla thainyrkkeilyssä tein myös havainnon siitä, että pyydän anteeksi aina kun saan lyönnin tai potkun läpi. No, se on ehkä nyt ihan ok koska en halua satuttaa sparrikaveria ("don't worry I'm a tough guy!") mutta mitä jos olisinkin joskus oikeesti kehässä ja pyytäisin joka välissä anteeks :'D Jatkoin vähän pidemmälle tätä anteeksipyytämisajatusta ja totesin, että olen pienestä asti pyytänyt tai joutunut pyytämään anteeksi vaikka tosiasiassa olisin ollut se, jolta olisi pitänyt pyytää anteeksi. Yhä edelleenkin saatan pyytää anteeksi vaikka en olisi loukannut vaan tullut loukatuksi. Onneksi on Tunne lukkosi -kirja, joka toivottavasti auttaa tässäkin asiassa. Siitä enemmän myöhemmin!

Kokonaisarvioni Voimakirjasta on 2/5 koska en ollut ihan kirjan kohderyhmää (vaikka luulin olevani). Kirja sopii paremmin niille, jotka vasta aloittelevat kuntoilun ja terveellisempien elämäntapojen parissa.

Sunnuntai on mahtava päivä treenata!

Nykytilanne

Ja tarinassa ollaan päästy vihdoin tähän vuoteen! Edelliset kolme postausta käsittelee mun muutosta vuodesta 2013 alkaen, aloita tarinan lukeminen alusta.

Tammikuussa 2016 aloitin vuoden määräaikasen sosiaalityöntekijän sijaisuuden mun unelmaduunissa. Gradu oli edelleen kesken ja ähersin sitä kaiken ajan mikä liikeni salilta, thainyrkkeilyltä ja perheeltä. Kavereille ei ollut paljon jäänyt aikaa koska se mitä mä kaipasin oli seura salille tai treenaan eikä mua huvittanut enää istua baareissa tai käydä keikoilla niin kun ennen.

Helmikuussa 2016 tuli täyteen vuosi Acticin jäsenyyttä ja musta oli jo jonkun aikaa tuntunut siltä, että se sali ei enää motivoi mua tarpeeks. Tunsin olevani parhaimmassa kunnossa siellä kävijöistä (voi kyllä olla että tää oli pelkkää harhaa :D). Niinpä irtisanoin jäsenyyden ja hyppäsin aika pitkän  ja vähän pelottavankin loikan WFC:lle. Acticilla kertyneet harhat omasta kunnosta karisi aika nopeesti. Lisäks uudella salilla on tietysti alkuun muutenkin vähän haparointia kun ei tiedä mistä mikäkin laite löytyy eikä välttämättä edes ihan tarkalleen miten mikäkin toimii.

Jatkoin Bodyworkersin hyväksi havaituilla saliohjelmilla (Bootyn jälkeen oli menossa Made with passion) ja meillä oli helmikuussa taas mukavan rankka yhteistreeni Tampellassa. Testailtiin vähän kuntoo ja meikä oli vatsalihashaasteessa ylivoimanen ykkönen! 120 sekunnissa 99 istumaannousua ja punnerruksia 25 jos en ihan väärin muista.

Bodyworkersin treeni helmikuu 2016 (c) D-t Liimatainen

Aika nopeesti sali alkoi kuitenkin tuntua omalta ja moikkaustuttuja on nyt vajaassa puolessa vuodessa kertynyt muutamia. Multa kuitenkin edelleen puuttuu salikaveri (saa siis tulla jutteleen!!!). Tampella on mulle enemmän se "oma paikka" vaikka Hallituskatu onkin vähän lähempänä ja siitä on helppo koukata Lidliin samalla reissulla ;)

Helmikuu 2016 (noi ei sit oo mun salishortsit :'D)

Maaliskuussa 2016 mulla oli (taas) aivan liikaa stressiä työn, gradun, treenien ja muiden velvollisuuksien takia ja todennäkösesti siitä syystä tulin kipeeks ihan kunnolla. Muistan kun olin vääntäytyny väkisin töihin ja meillä oli heti aamulla työnohjaus. Työnohjaajan ei tarvinnu kysyä muuta kun "mitä sulle kuuluu?" ja padot oli auki. Tajusin, että kukaan ei ollu kysyny sitä multa pitkään aikaan ja olin itekin huolehtinu enemmän muista kuin itestäni. Olin flunssassa ja todennäkösesti burnoutin partaalla. Lähdin kesken päivän kotiin ja olin pois loppuviikon. Treeneistä tuli kuitenkin pidempi tauko ja salille taisin uskaltaa vasta kolmen viikon päästä. Tunsin, että kaikki voima oli kadonnut ja oli kuin olisin joutunut aloittaan alusta. Muistin myös miltä tuntuu mennä ekaa kertaa ikinä salille ja koin suurta myötätuntoa alottelevia harrastajia kohtaan. Nyt ajatellen voima on kuitenkin palautunut hyvin eikä mitään katastrofia tapahtunut pidemmänkään tauon aikana (no joo eihän toi nyt ollut edes pitkä tauko ja mietinkin silloin, että mitä väliä on kolmella viikolla kun oon ollut yli puolet elämästäni liikkumatta!). Thainyrkkeilytauko venyi melkein kahdeksi kuukaudeksi, koska paluu salille tuntui niin vaikeelta. Nyt sekin kipinä on taas toden teolla löytynyt!

Huhtikuu 2016 tais mennä aika lailla peruskaavan mukaan eli töitä, gradua, salia ja kummipojan leikittämistä. Toukokuussa 2016 sitten sain vihdosta viimein gradun pakettiin ja valmistuin! Ja se ei oikeestaan tuntunu sillon miltään, en halunnut edes juhlia. Nyt vasta alan ymmärtää miten ison duunin oon tehnyt! 

Kesä 2016 on meneillään ja oon kahden viikon kesälomalla just nyt! Oon levännyt ja treenannut sopivassa suhteessa ja olo on aika ihanteellinen! Nyt on pitkästä aikaa toinen lepopäivä putkeen, koska mulla oli herätessä kurkku vähän kipeenä. Huomenna toivottavasti back to the gym! Kiitos jos jaksoit lukea edes osan ja jätä ihmeessä kommenttia jos heräs jotain ajatuksia!

Heinäkuu 2016 - tästä on hyvä jatkaa!

Seuraavassa postauksessa voin kertoa tarinaa blogin nimen takaa jos se jäi vielä epäselväksi! Tavoitteena on oppia nauttimaan elämästä enemmän sen suorittamisen sijaan :)

Mun muutostarina osa 3

Muutostarina jatkuu... Edellisessä postauksessa muutostarinaa vuodelta 2014! (huom! tekstiä päivitetty 24.7.16)

Palasin Kolumbiasta tammikuun lopussa 2015. Reissu oli unohtumaton monella tavalla ja sain itelleni toisen perheen siellä. Upeita ihmisiä, hyvää musiikkia ja uskomaton luonto! Ja ihan saakelin kuuma - totta kai onnistuin polttaan itteni muutamaankin otteeseen. Näin myös yhtenä yönä kummituksen elämäni ensimmäistä ja toivottavasti viimestä kertaa. Kummitustarinoita siellä riitti vaikka kuinka! Näin miten tavalliset keskiluokkaiset kolumbialaiset elää mutta näin myös miten köyhemmät perheet elää hökkeleissä, joissa ei oo lattioita, vessoja tai mihin ei tuu vettä. Olin kuulemma ensimmäinen turisti Parque Industrialissa ja sen kyllä huomas siitä määrästä ihmisiä mikä tuli moikkaan :D

Futiskenttä Parque Industrialissa

Bileet joulua varten koristellulla kotikadulla

Tammikuu 2015 ja palanu selkä

Tammikuu 2015 viidakossa

Parque del Café tammikuu 2015

Kevät 2015 oli taas todella rankka. Reissusta palattuani mun sisko muutti 3kk ikäsen vauvansa kanssa mun luokse ja nukuin seuraavat kolme kuukautta sohvalla. Totuin siihen niin että jatkoin pari yötä sohvalla nukkumista vielä senkin jälkeen kun sisko ja kummipoika muutti omaan asuntoon ja mun sänky oli taas vapaana. Olin sijaisena nykysessä työpaikassa, tein gradua, suoritin kursseja yliopistolla ja kotona olin isä, äiti, kummitäti ja sisko. Sitten vielä sillonen poikaystävä tuli yllätysvisiitille ja mä olin vaan vihanen. Olin just saanut kaiken suunnilleen sujuun ja sit koko pakka hajos. Muistan kuinka itkin töissä koska muualla en oikein voinu. Tässä kohtaa mut piti järjissäni se, että helmikuussa 2015 liityin Acticin jäseneks ja karistin siinä kaiken muun ohessa Kolumbiassa kertyneet kilot ja pöhnän. Sali ja sauna oli ne paikat missä mun ajatukset sai levätä! Jätin uudestaan tupakanpolton eikä alkoholikaan enää maistunut. Kävin vuoden aikana Acticilla yli 120 kertaa vaikka olinkin osan vuodesta reissussa ja kävin myös muilla saleilla aina kun mahdollista. 

Toukokuu 2015 Alicante Plaza del Toros

"Sauna" Gandiassa, Espanjassa

Toukokuu 2015

Kesän 2015 olin töissä, raadoin gradun parissa ja tuntu että se ei edisty yhtään. Siinä sivussa kävin salilla 3-4 kertaa viikossa. Syksyllä 2015 jatkoin töissä joka toinen viikko ja joka toinen viikko oli pyhitetty gradulle. Tutustuin Bodyworkersiin ja aloin treenaan Booty-ohjelmaa läpi. Osallistuin elämäni toiseen ryhmätreeniin ja kävin ensimmäistä kertaa elämässäni WFC Tampellassa (joka on muuten nykysin mun suosikkisali!). Aloin myös käymään kaks kertaa viikossa thainyrkkeilemässä Hervannassa K4 Centerillä missä kävin peruskurssin ja vuoden loppuun jatkoryhmässä. Puolen tunnin bussimatka hikisenä treenien jälkeen ei ollu mun juttu joten vaihdoin tammikuussa 2016 Chitaladalle ja siellä on ollut nyt hyvä käydä, erityisesti kun matka kävellen kestää 3 minuuttia (oon ottanut aikaa). Kaukosuhde päättyi loppuvuodesta 2015 eikä sitä oo tullut ikävä. Joulukuussa 2015 vedin ensimmäisen leukani! Ikimuistoinen hetki mistä teki vielä paremman se, että yks söpö tyyppi näki sen ja anto high fivet :D

Ja tarinan neljännessä osassa päästään vihdoin vuoteen 2016!

Mun muutostarina osa 2

Mun muutostarina jatkuu... Edellisessä postauksessa muutostarinan alku vuodesta 2013.

Keväällä 2014 aloin käymään ahkerammin yliopiston kuntosalilla ja noudatin netistä löytämiäni ilmaisia kuntosaliohjelmia. Juhlimisen ja tupakanpolton en vielä tässä(kään) vaiheessa ajatellut haittaavan kunnon kehittymistä ja reissuissa se korostu entisestään. Syötiin roskaruokaa ja juotiin aamuun asti.

Huhtikuu 2014 Madridissa

Toukokuu 2014 ja edelliskesän shortsit

Kesällä 2014 kävin työpaikan kasarisalilla kolmisen kertaa viikossa (ja ilmeisesti oli jo jonkun verran lihasta koska yks nykynen työkaveri luuli että olin vartijana siellä, haha!). Kun kesätyöt päättyi, mulla oli viikon tauko ennen kun piti alottaa opiskeluihin liittyvä kolmen kuukauden työharjoittelu. Lähdin tietysti sillosen poikaystävän luokse Espanjaan ja se viikko meni perinteisesti kosteissa merkeissä. Muistan kun kelluin tokavikana päivänä ennen lähtöö meressä, krapulassa, ja mietin että ei helvetti tää ei oo sitä mitä mä elämältäni haluan... Lykkäsin työharjottelun alotusta viikolla ja jäin vielä toiseks viikoks Espanjaan ja otettiin se viikko rauhallisemmin ja tehtiin muutakin kun juhlittiin. Oli paljon parempi fiilis palata kuin jos oisin lähteny suoraan viikon dokauksen jälkeen jolloin ois todennäkösesti ollut parisuhdekin kriisissä.

Heinäkuu 2014

Syyskuu 2014

Meressä kelluessa koetun herätyksen jälkeen syksyllä 2014 ostin Fitfarmin nettivalmennus Liten ja salikipinän lisäks sain motivaation jättää alkoholin, röökin ja muutenkin tarkkailla syömistä (ennen saatoin syödä esim. useemman pussin sipsejä viikossa ja lisäks muut krapulamätöt). Kävin elämäni ekan kerran WFC Hallituskadulla Liten ryhmätreeneissä ja se oli tosi siistiä! Muistan vieläkin miten tein jalan ojennusta kun Jutta Gustafsberg tuli viereen kannustaan!

Syyskuu 2014

Syksy 2014 oli mulle opiskelun kannalta tosi rankka, koska työharjottelun ja siihen liittyvien tehtävien lisäksi olin ottanut vapaavalintaisesti liian monta kurssia ja päälle vielä salihommat. Mut pelasti varmasti se, että olin päättänyt olla juomatta Kolumbiaan lähtöön eli joulukuun alkuun asti (olin pikkujoulutkin selvinpäin!). Reissussa sitten menikin taas kaikki överiks. Ostin kyllä paikalliselle salille kuukauden salikortin (20 000 pesoa = 6 euroa) mutta kävin siellä ehkä neljä kertaa. Sali oli kämäsempi kun työpaikan sali ja lähes jokainen laite oli jollain omalla virityksellä korjattu. Mikään ei liikkunu sulavasti enkä myöskään mä mahtunut liikkuun siellä kerroksesta toiseen suorana kävellen koska se oli vähän lyhyemmille ihmisille suunniteltu paikka :D Salin työntekijä oli kuitenkin todella mukava ja avulias ja meillä oli hauskaa kun yritettiin miettiä mikähän mun suomenkielisen ohjelman liike ois espanjaks ja miten mä sen voisin siellä salilla suorittaa. Se oli mua noin kainaloon asti pitkä lyhyt mies joka ihmetteli onko kaikki suomalaiset naiset yhtä pitkiä kuin minä. Kerroin että on :---D 

Muutostarina jatkuu osassa 3!

Mun muutostarina osa 1

Koko vuoden mun pää on pursunnut ideoita siitä mistä kaikesta haluaisin kirjoittaa mutta sitten kun oon avannut koneen niin ajatuksia onkin ollut vaikea saada kirjalliseen muotoon. Syynä saattoi olla se, että kökötin kaiken liikenevän ajan koneen ääressä gradun kimpussa mutta nyt kun se on alta pois ja sosiaalityöntekijän paperit kädessä niin on hyvä aika aloittaa joku uus projekti ja olkoon se tää blogi (toinen vaihtoehto ois ollut pt-opinnot mutta antaa niiden vielä odottaa hetki...). 

Elokuu 2013

Ennen kuin päästään tähän päivään niin haluan palata ensin ajassa kolmen vuoden taakse aikaan, jolloin palasin kahdeksan kuukauden reissulta Espanjasta. Kahdeksan kuukautta tuli nautittua helposta elämästä ja käytyä viihteellä. Salillakin kävin kyllä pari kertaa viikossa mutta kiloja kerty samaan aikaan, koska energiansaanti alkoholin ja krapulamätön muodossa oli reippaampaa kuin kulutetut kalorit. Olin kuitenkin onnellinen (ja rakastunut) ja ajattelin olevani ihan hyvässä kunnossa. Keskivartalo oli kuitenkin paisunu aika reippaasti pitkän kesän aikana minkä kuvat paljastaa. Näin jälkikäteen ajatellen olisin voinut huolehtia omasta hyvinvoinnistani muutenkin kun nesteyttämällä... Painoin enimmillään lähemmäs 90 kg.

Elokuu 2013

Suomeen syksyllä 2013 palattuani jatkoin parin vuoden ajan etäsuhteessa missä reissasin useemman kerran vuodessa Espanjaan ja reissuilla terveelliset elämäntavat unohtui aina samantien ja ihan kokonaan... Syksy 2013 ja talvi 2014 jatkui kosteissa merkeissä myös Suomessa.

Syyskuu 2013, never again!

Miten tästä sitten päästiin liikkeelle? Tarina jatkuu seuraavassa postauksessa!