Mun muutostarina jatkuu... Edellisessä postauksessa muutostarinan alku vuodesta 2013.
Keväällä 2014 aloin käymään ahkerammin yliopiston kuntosalilla ja noudatin netistä löytämiäni ilmaisia kuntosaliohjelmia. Juhlimisen ja tupakanpolton en vielä tässä(kään) vaiheessa ajatellut haittaavan kunnon kehittymistä ja reissuissa se korostu entisestään. Syötiin roskaruokaa ja juotiin aamuun asti.
 |
| Huhtikuu 2014 Madridissa |
 |
| Toukokuu 2014 ja edelliskesän shortsit |
Kesällä 2014 kävin työpaikan kasarisalilla kolmisen kertaa viikossa (ja ilmeisesti oli jo jonkun verran lihasta koska yks nykynen työkaveri luuli että olin vartijana siellä, haha!). Kun kesätyöt päättyi, mulla oli viikon tauko ennen kun piti alottaa opiskeluihin liittyvä kolmen kuukauden työharjoittelu. Lähdin tietysti sillosen poikaystävän luokse Espanjaan ja se viikko meni perinteisesti kosteissa merkeissä. Muistan kun kelluin tokavikana päivänä ennen lähtöö meressä, krapulassa, ja mietin että ei helvetti tää ei oo sitä mitä mä elämältäni haluan... Lykkäsin työharjottelun alotusta viikolla ja jäin vielä toiseks viikoks Espanjaan ja otettiin se viikko rauhallisemmin ja tehtiin muutakin kun juhlittiin. Oli paljon parempi fiilis palata kuin jos oisin lähteny suoraan viikon dokauksen jälkeen jolloin ois todennäkösesti ollut parisuhdekin kriisissä.
 |
| Heinäkuu 2014 |
 |
| Syyskuu 2014 |
Meressä kelluessa koetun herätyksen jälkeen
syksyllä 2014 ostin
Fitfarmin nettivalmennus Liten ja salikipinän lisäks sain motivaation jättää alkoholin, röökin ja muutenkin tarkkailla syömistä (ennen saatoin syödä esim. useemman pussin sipsejä viikossa ja lisäks muut krapulamätöt). Kävin elämäni ekan kerran WFC Hallituskadulla Liten ryhmätreeneissä ja se oli tosi siistiä! Muistan vieläkin miten tein jalan ojennusta kun Jutta Gustafsberg tuli viereen kannustaan!
 |
| Syyskuu 2014 |
Syksy 2014 oli mulle opiskelun kannalta tosi rankka, koska työharjottelun ja siihen liittyvien tehtävien lisäksi olin ottanut vapaavalintaisesti liian monta kurssia ja päälle vielä salihommat. Mut pelasti varmasti se, että olin päättänyt olla juomatta Kolumbiaan lähtöön eli joulukuun alkuun asti (olin pikkujoulutkin selvinpäin!). Reissussa sitten menikin taas kaikki överiks. Ostin kyllä paikalliselle salille kuukauden salikortin (20 000 pesoa = 6 euroa) mutta kävin siellä ehkä neljä kertaa. Sali oli kämäsempi kun työpaikan sali ja lähes jokainen laite oli jollain omalla virityksellä korjattu. Mikään ei liikkunu sulavasti enkä myöskään mä mahtunut liikkuun siellä kerroksesta toiseen suorana kävellen koska se oli vähän lyhyemmille ihmisille suunniteltu paikka :D Salin työntekijä oli kuitenkin todella mukava ja avulias ja meillä oli hauskaa kun yritettiin miettiä mikähän mun suomenkielisen ohjelman liike ois espanjaks ja miten mä sen voisin siellä salilla suorittaa. Se oli mua noin kainaloon asti pitkä lyhyt mies joka ihmetteli onko kaikki suomalaiset naiset yhtä pitkiä kuin minä. Kerroin että on :---D
Muutostarina jatkuu osassa 3!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti