Nykytilanne

Ja tarinassa ollaan päästy vihdoin tähän vuoteen! Edelliset kolme postausta käsittelee mun muutosta vuodesta 2013 alkaen, aloita tarinan lukeminen alusta.

Tammikuussa 2016 aloitin vuoden määräaikasen sosiaalityöntekijän sijaisuuden mun unelmaduunissa. Gradu oli edelleen kesken ja ähersin sitä kaiken ajan mikä liikeni salilta, thainyrkkeilyltä ja perheeltä. Kavereille ei ollut paljon jäänyt aikaa koska se mitä mä kaipasin oli seura salille tai treenaan eikä mua huvittanut enää istua baareissa tai käydä keikoilla niin kun ennen.

Helmikuussa 2016 tuli täyteen vuosi Acticin jäsenyyttä ja musta oli jo jonkun aikaa tuntunut siltä, että se sali ei enää motivoi mua tarpeeks. Tunsin olevani parhaimmassa kunnossa siellä kävijöistä (voi kyllä olla että tää oli pelkkää harhaa :D). Niinpä irtisanoin jäsenyyden ja hyppäsin aika pitkän  ja vähän pelottavankin loikan WFC:lle. Acticilla kertyneet harhat omasta kunnosta karisi aika nopeesti. Lisäks uudella salilla on tietysti alkuun muutenkin vähän haparointia kun ei tiedä mistä mikäkin laite löytyy eikä välttämättä edes ihan tarkalleen miten mikäkin toimii.

Jatkoin Bodyworkersin hyväksi havaituilla saliohjelmilla (Bootyn jälkeen oli menossa Made with passion) ja meillä oli helmikuussa taas mukavan rankka yhteistreeni Tampellassa. Testailtiin vähän kuntoo ja meikä oli vatsalihashaasteessa ylivoimanen ykkönen! 120 sekunnissa 99 istumaannousua ja punnerruksia 25 jos en ihan väärin muista.

Bodyworkersin treeni helmikuu 2016 (c) D-t Liimatainen

Aika nopeesti sali alkoi kuitenkin tuntua omalta ja moikkaustuttuja on nyt vajaassa puolessa vuodessa kertynyt muutamia. Multa kuitenkin edelleen puuttuu salikaveri (saa siis tulla jutteleen!!!). Tampella on mulle enemmän se "oma paikka" vaikka Hallituskatu onkin vähän lähempänä ja siitä on helppo koukata Lidliin samalla reissulla ;)

Helmikuu 2016 (noi ei sit oo mun salishortsit :'D)

Maaliskuussa 2016 mulla oli (taas) aivan liikaa stressiä työn, gradun, treenien ja muiden velvollisuuksien takia ja todennäkösesti siitä syystä tulin kipeeks ihan kunnolla. Muistan kun olin vääntäytyny väkisin töihin ja meillä oli heti aamulla työnohjaus. Työnohjaajan ei tarvinnu kysyä muuta kun "mitä sulle kuuluu?" ja padot oli auki. Tajusin, että kukaan ei ollu kysyny sitä multa pitkään aikaan ja olin itekin huolehtinu enemmän muista kuin itestäni. Olin flunssassa ja todennäkösesti burnoutin partaalla. Lähdin kesken päivän kotiin ja olin pois loppuviikon. Treeneistä tuli kuitenkin pidempi tauko ja salille taisin uskaltaa vasta kolmen viikon päästä. Tunsin, että kaikki voima oli kadonnut ja oli kuin olisin joutunut aloittaan alusta. Muistin myös miltä tuntuu mennä ekaa kertaa ikinä salille ja koin suurta myötätuntoa alottelevia harrastajia kohtaan. Nyt ajatellen voima on kuitenkin palautunut hyvin eikä mitään katastrofia tapahtunut pidemmänkään tauon aikana (no joo eihän toi nyt ollut edes pitkä tauko ja mietinkin silloin, että mitä väliä on kolmella viikolla kun oon ollut yli puolet elämästäni liikkumatta!). Thainyrkkeilytauko venyi melkein kahdeksi kuukaudeksi, koska paluu salille tuntui niin vaikeelta. Nyt sekin kipinä on taas toden teolla löytynyt!

Huhtikuu 2016 tais mennä aika lailla peruskaavan mukaan eli töitä, gradua, salia ja kummipojan leikittämistä. Toukokuussa 2016 sitten sain vihdosta viimein gradun pakettiin ja valmistuin! Ja se ei oikeestaan tuntunu sillon miltään, en halunnut edes juhlia. Nyt vasta alan ymmärtää miten ison duunin oon tehnyt! 

Kesä 2016 on meneillään ja oon kahden viikon kesälomalla just nyt! Oon levännyt ja treenannut sopivassa suhteessa ja olo on aika ihanteellinen! Nyt on pitkästä aikaa toinen lepopäivä putkeen, koska mulla oli herätessä kurkku vähän kipeenä. Huomenna toivottavasti back to the gym! Kiitos jos jaksoit lukea edes osan ja jätä ihmeessä kommenttia jos heräs jotain ajatuksia!

Heinäkuu 2016 - tästä on hyvä jatkaa!

Seuraavassa postauksessa voin kertoa tarinaa blogin nimen takaa jos se jäi vielä epäselväksi! Tavoitteena on oppia nauttimaan elämästä enemmän sen suorittamisen sijaan :)